Guggu

Blogiaikaansaamattomuus. Niin moni kaveri on jo kuitenkin kysellyt miksei blogi päivity, että päätinpä nyt kertoilla kuulumisemme. Pää kuhisee kyllä jatkuvasti ideoista mitä tänne kirjoittaa, mutta olisipa oma tekstaaja jolle voisi vain sanella tekstiä. Nyt kuitenkin haihatteluja ja meininkejä listattuna!

-Pääsin kouluun!! Hain siis kosmetologiksi, joka osoittautui ilmeisen suosituksi linjaksi jonne osa haki jo monetta vuotta. Ylioppilas/ammattikoulu tutkinnon jo suorittaneille on luokalla neljä paikkaa ja meitä hakijoita 60. Mutta meikää lykästi vaikka haastattelu tapahtui Lotan sairastumisen jälkeisenä aamuna, jolloin en tosiaan tainnut olla skarpeimmillaan ja ajatukset oli kotona, mutta jes!!!

-Joten nyt käyn jatkuvaa pään sisäistä kamppailua. Kouluun nyt vai ensi vuonna? En siis ole vielä täysin saanut selville onko lykkäys mahdollinen. Hotsittais ihan hirveästi päästä jo opiskelemaan, mutta kun minun pieni tyttöni... Selviääkö tuollainen alle vuotias päiväkodissa ja vihaako se minua jos sinne joutuisi? Kun ollaan kuin paita ja peppu, ja niin on ihanaa. Voisipa koulu alkaa tammikuussa. Apua neuvoja kokemuksia kellään? Tahdon!

-Äitiys on ihan ykköstä! Ja päivä päivältä parempaa. Tyttö on niin ihana, kaunis, iloinen ja mahtava että pakahdun! Nautin täysillä näistä hetkistä ja odotan innolla tulevaa. Enkä voi käsittää miten helpolta elämä nyt tuntuu verrattuna jokunen kuukausi taakse päin. Alle puolivuotiaan kanssa päivät olivat lähinnä selviytymistä, kun nyt se on ihanaa arkea. Voi olla tai mennä hyvällä mielellä.

-Käytiin Lotan kanssa junalla yökylässä kaverilla ekaa kertaa. Se vähän jännitti ja hirmuista hikoilua se kyllä oli kaikkine kantamuksineen, mutta olipa ihanaa! Ja maailma taas avartuu.

-Tytöllä on kova meininki päästä liikkeelle. Heiluu kontillaan ja nousee itsekseen istumaan. Myös unissaan, kuinka usein löydänkään tytön sängyltä istumassa silmät viiruina. Ja nukkumaan käymiset... Voi luoja mitä myllerrystä, kun pitäis vaan liikkua ja liikkua ja liikkua. Onneksi aina jossain vaiheessa väsymys voittaa. Joskus kesken kierimisen.

-Lapsuudenkavereita ei vaan voita kukaan eikä mikään! Vieläköhän me kolmikymppisinä hengaillaan porukoiden takapihalla lukemassa lehtiä kimpassa? Toivotaan. Ehkä sitten muillakin on jo muksut mukana, kun omani on jo teini-ikäinen hehehe. Ihana juhannus lapsuusmaisemissa siis takana, moi vaan te <3

-Tatuoiminen alkoi taas vähän kiinnostella. Muutenkin toivon saavani taas jostain intoa piirtelypuuhiin. Harmittaa vähän, kun on taito jota ei tule käytettyä. Yritin etsiä tatuoijaa jolla uskaltaisin käydä täyttämässä kättäni, mutten löytänyt ketään lähettyviltä kenen jälkeen olisin täysin tyytyväinen ja joka tyylillisesti natsaisi omaani. Näitä on kyllä vaikea etsiä! Käyttäisivätpä kaikki instagramia ja jotain tiettyä hashtagia jonka takaa voisi metsästellä tekijöitä.

-En tiedä onko tässä joku orastava ikäkriiseily kytemässä, kun viikon sisään olen haaveillut nenäkorusta ja hiphop-tanssitunneista. Nenäkoru ajatuksesta luovuin jo, mutta hoppia tekisi mieli käydä edes ihan vitsilläni testaamassa. En ole ikinä tanssinut, kuin paritansseja ja kaikki rytmiset jumppatunnitkin saa jo aivot vähän kihisemään, eli todennäköisesti olisin siellä vaan häpeissäni, kun en osaa. Katsellaan.

Tättärää!