35 neliötä rakkautta

Tässä viimein nämä loppukesästä otetut kuvat pikku ykisiöstämme jossa olemme asuneet nyt vajaa kaksi vuotta. Talo on omakotitalo joka on jaettu aikanaan pienemmiksi asunnoiksi, mutta olemme ainoat asukkaat täällä ihanan vuokraisäntäperheemme lisäksi. Sijainti on aivan mahtava. Olemme lähellä keskustaa mutta silti omassa rauhassa omakotitaloalueella kaupungin yllä. Koiran kanssa pääsee metsään minuutissa ja omalla pihalla voi kesäisin juoda aamukahvit ja paistatella auringossa. Tila on pieni, mutta olemme saaneet sen riittämään kahdelle hengelle ja nyt vielä vauvalle.

Ruokapöydän suunnittelin ja toteutin pian muuttomme jälkeen. Siihen on hyödynnetty lapsuudenkodistani vanha mäntykaappi jonka maalasin mustaksi ja vaihdoin kaappeihin vetimet. Toisessa päässä jalkoina toimii vanha singerin runko ja pöytätasona on leveä lehtikuusilankku isäni verstaan lattialta notkumasta. Lankussa oli jotakin töhnää ja vaikka mitä, mutta huolellisen hionnan ja öljyvahauksen jälkeen tuli pinnasta kaunis ja eläväinen. Olen ollut pöytään valtavan tyytyväinen. Siinä on rutkasti luonnetta ja se tarjoaa lisää kaivattua kaappitilaa ja avohyllyn kauniille astioille.

Keittiö on tilava ja se olikin ainoa paikka josta löytyi tilaa edes pienen pienelle sohvalle. Tämä nurkkaus oli odotusaikana lempparipaikkani. Sinne oli mukava kääriytyä aamuisin viltin alle vaikkapa neulomaan, bloggaamaan tai ihan vaan löhöilemään teekupposen kanssa. 

Kokeellisesti maalattu peilin kehys.

Kirpparilta ostettuun kynttelikköön vääntelin vaivalla "kristallit" surrilangasta ja helmistä. Oli siinä hommaa, mutta on se vaan nätti.

Asunnon toinen huone, makuu/olohuone on lähes saman kokoinen, kuin keittiökin.

Sänky on vaihtunut 40 senttiä leveämpään versioon todettuamme perhepedin meille toimivimmaksi ratkaisuksi. Nyt on vaikea kuvitella kuinka olemme mahtuneet kolmestaan tuohon 120cm levyiseen sänkyyn nukkumaan.

Tuo kaunis tavarakori.... Pinnasängyllä ei tosiaan ole meillä ollut käyttöä, mutta tuossa se on pyörinyt keräämässä pyykkejä sun muita jo lähes vuoden. Nyt harkitsen tuon rakkaudella (ison mahan kanssa kirosanoja selkäsäryissäni päästellen) maalatun kaunokaisen myymistä.

Yksi lempi asioitani tässä asunnossa on tuo katto. Yleensä vuokra-asunnoissa on kattolevyt, mutta tämä maalattu paneeli tuo tänne mielestäni huomattavasti kotoisuutta.

Huoneiden välissä sijaitsee pieni kylppäri ja eteinen, mutta niissä ei juuri ole kuvattavaa. Tässä kuitenkin meidän avainten pitelijä jonka tein lapsimallinuken kädestä. Sopivasti creepy.

Täällä on ollut hyvä ja kotoisa olla. Paikka on täynnä ihania muistoja parisuhteemme vaiheilta ja pienen ihmeemme ensihetkiltä. Nyt on kuitenkin aika pakata tavarat pahvilaatikoihin sillä kuukauden päässä häämöttää muutto tuplasti isompaan kaksioon. Oi tilaa, oi makuuhuonetta. Mutta voi niitä pintamateriaaleja... Uusi kämppä vaatii hieman laittoa, mutta eiköhän siitäkin koti vielä taiota.