35 neliötä rakkautta

Tässä viimein nämä loppukesästä otetut kuvat pikku ykisiöstämme jossa olemme asuneet nyt vajaa kaksi vuotta. Talo on omakotitalo joka on jaettu aikanaan pienemmiksi asunnoiksi, mutta olemme ainoat asukkaat täällä ihanan vuokraisäntäperheemme lisäksi. Sijainti on aivan mahtava. Olemme lähellä keskustaa mutta silti omassa rauhassa omakotitaloalueella kaupungin yllä. Koiran kanssa pääsee metsään minuutissa ja omalla pihalla voi kesäisin juoda aamukahvit ja paistatella auringossa. Tila on pieni, mutta olemme saaneet sen riittämään kahdelle hengelle ja nyt vielä vauvalle.

Ruokapöydän suunnittelin ja toteutin pian muuttomme jälkeen. Siihen on hyödynnetty lapsuudenkodistani vanha mäntykaappi jonka maalasin mustaksi ja vaihdoin kaappeihin vetimet. Toisessa päässä jalkoina toimii vanha singerin runko ja pöytätasona on leveä lehtikuusilankku isäni verstaan lattialta notkumasta. Lankussa oli jotakin töhnää ja vaikka mitä, mutta huolellisen hionnan ja öljyvahauksen jälkeen tuli pinnasta kaunis ja eläväinen. Olen ollut pöytään valtavan tyytyväinen. Siinä on rutkasti luonnetta ja se tarjoaa lisää kaivattua kaappitilaa ja avohyllyn kauniille astioille.

Keittiö on tilava ja se olikin ainoa paikka josta löytyi tilaa edes pienen pienelle sohvalle. Tämä nurkkaus oli odotusaikana lempparipaikkani. Sinne oli mukava kääriytyä aamuisin viltin alle vaikkapa neulomaan, bloggaamaan tai ihan vaan löhöilemään teekupposen kanssa. 

Kokeellisesti maalattu peilin kehys.

Kirpparilta ostettuun kynttelikköön vääntelin vaivalla "kristallit" surrilangasta ja helmistä. Oli siinä hommaa, mutta on se vaan nätti.

Asunnon toinen huone, makuu/olohuone on lähes saman kokoinen, kuin keittiökin.

Sänky on vaihtunut 40 senttiä leveämpään versioon todettuamme perhepedin meille toimivimmaksi ratkaisuksi. Nyt on vaikea kuvitella kuinka olemme mahtuneet kolmestaan tuohon 120cm levyiseen sänkyyn nukkumaan.

Tuo kaunis tavarakori.... Pinnasängyllä ei tosiaan ole meillä ollut käyttöä, mutta tuossa se on pyörinyt keräämässä pyykkejä sun muita jo lähes vuoden. Nyt harkitsen tuon rakkaudella (ison mahan kanssa kirosanoja selkäsäryissäni päästellen) maalatun kaunokaisen myymistä.

Yksi lempi asioitani tässä asunnossa on tuo katto. Yleensä vuokra-asunnoissa on kattolevyt, mutta tämä maalattu paneeli tuo tänne mielestäni huomattavasti kotoisuutta.

Huoneiden välissä sijaitsee pieni kylppäri ja eteinen, mutta niissä ei juuri ole kuvattavaa. Tässä kuitenkin meidän avainten pitelijä jonka tein lapsimallinuken kädestä. Sopivasti creepy.

Täällä on ollut hyvä ja kotoisa olla. Paikka on täynnä ihania muistoja parisuhteemme vaiheilta ja pienen ihmeemme ensihetkiltä. Nyt on kuitenkin aika pakata tavarat pahvilaatikoihin sillä kuukauden päässä häämöttää muutto tuplasti isompaan kaksioon. Oi tilaa, oi makuuhuonetta. Mutta voi niitä pintamateriaaleja... Uusi kämppä vaatii hieman laittoa, mutta eiköhän siitäkin koti vielä taiota.

Kevätmeininkejä

Hei mites tää ajan pikajuoksu? Sitäpaitsi justhan mä tein tuon edellisen postauksenkin eiku hups, siitä onkin jo kolme viikkoa! Heheh, mutta ei se mitään, sillä vauhdilla saapuva kesä on jesjes. 

Käytiin juuri neuvolassa viisikuisen kanssa nappaamassa rokotteet. Tällä kertaa sentään toinen meistä selvisi ilman kyyneltulvaa, eikä tuo toinenkaan tällä kertaa huutanut NIIN kovaa, että olisi poksauttanut verisuonen silmästään. Painokäyrä on ruvennut keulimaan ja tytsy lähestyy jo yhdeksää kiloa, aikamoista tehomaitoa meikäläisellä siis tarjolla! Mutta tämähän meinaa vain tehokkaampaa treeniä äipälle vauvajumpassa. 

Yösyömiset ovatkin viimeisen kuukauden aikana lisääntyneet ja yhden syötön yöt on saatu unohtaa. Kolmen tunnin välein on yleensä nälkä ja ne välitkin roikkuu "laturissa" kiinni. Aijai näitä lihasjumeja...

Viimeisen kuukauden olen nauttinut äitiydestä täysillä! Tuo pullaposki on niin suloinen, että sen voisi syödä! Lotta on alkanut viihtyä vaunuissa niin hyvin, että uskaltaudutaan jo pidemmille reissuillekin ja voi kuinka maailma avartui. Nyt ollaankin käyty lähes päivittäin päikkäriaikoihin jossakin. On nähty kavereita, shoppailtu, vauvakinoiltu, uitu, jumppailtu, kahviteltu ja lenkkeilty auringon paisteessa. Ja tähän väliin täytyy nostaa hattua Lahden seudun liikenteelle, kun meille otolliseen aikaan tuli uudistus ja vaunujen kanssa saadaan huitoa vapaamatkustajina busseissa mielin määrin. Ihan huippu kätevää! Ja aamupäivisin liikkuminen takaa myös parhaan matkajuttuseuran eläkeläisistä.

Ammatinvalinta kysymykset ovat pyörineet ahkeraan päässä viime kuukaudet. "Puuseppää aina tarvitaan" oli valmistujaisissani puhkikulutettu lausahdus, mutta toista vuotta mol:in sivuja pläräilleenä en välttämättä yhdy tuohon. Tai no joo, aika-ajoin haetaan tehtaaseen linjatyöntekijää, mutta niissä töissä ei ole sijaa omalle luovuudelle jota kuitenkin haluaisin hyödyntää. Aiemmin tarkoituksenani oli hakea kalustemuotoiluun, mutta järjen ääni päässäni on viimeaikoina kehottanut miettimään tarkemmin. Haluan ammatin jolle on kysyntää ja jossa pääsen hyödyntämään visuaalista silmääni, luovuutta ja näppäriä käsiä. Viikko sitten se sitten välähti. Nimittäin Henrylle, itse en ole osannut edes ajatella kyseistä alaa jonka olen vähän mieltänyt... Neiteilyksi. Opintosuunnitelman ja ammattilaisten kokemuksia läpi luettuani ja jatkokouluttautumis mahdollisuuksia pläräiltyäni sain kuitenkin todeta ennakkokäsitykseni vääräksi ja innostuin aivan valtavasti, tää vois nyt olla se mun juttu! Nyt skannailemaan todistuksia ja hakupaperit menemään... Itse opiskelun aion aloittaa vasta vuoden päästä (sikäli mikäli kouluun pääsen), koska tuo elokuu tulee hiukka liian nopeaan päiväkoti hommia ajatellen. Ja ehtiipä tehdä välissä vielä töitä ja jemmata rahaa opiskeluajalle.  

Mukavaa kevättä tyypit!