Voi äh

Voihan turhautuminen! Olen haaveillut synnytyskertomuksen kirjoittamisesta nyt sen puolitoista viikkoa. Aikaa vaan ei kirjoittamiselle ole. No, eilen päätin ottaa härkää sarvista ja käytin kaikki imetys-, ja päikkärihetket kirjoittaen tarinaa puhelimella. Teksti oli hyvä ja pitkä ja lähestyi loppuaan, mutta mitäpä teinkään illan päätteeksi? No minähän sammutin kaikki puhelimen sovellukset, myös bloggerin ja kauhukseni huomasin, että bloggerin aplikaatiohan ei tallenna tekstejä automaattisesti kuten nettiversionsa... Sinne meni siis. Täytyy ottaa uusi yritys taas lähipäivinä.

Tähän väliin vähän muita kuulumisia. Tyttö on tänään 10 vuorokauden ikäinen, ja tuntuu jo kasvavan silmissä! Ruokahalua siis riittää ja äidin maitotankkeja koetellaan. Pääasia, että tuotanto toimii. Eiköhän ne haavaumatkin lähde pian paranemaan toivottavasti. Toinen on niin suloinen pullaposki <3 Vatsa vääntelehtii äidillä ja tyttärellä, harmittaa älyttömästi syödä antibiootteja tuoretta vauvaa imettäessä. Mutta on lääkkeet kyllä tehneet myös tehtävänsä, sillä oma kunto on kohentunut huomattavasti. Alan palailla jonkinlaiseen kondikseen ja kykenen jo esimerkiksi valmistamaan aamupalat! Ei kuulosta paljolta mutta tuntuu lottovoitolta.

Perhe-elämä tuntuu hyvältä. On ihanaa, että meitä on kolme. Vaikka joskus uuvuttaakin, kun yöt on välillä tapana huutaa. Saattaa kuulostaa kamalalta valittelulta, ja raskasta ja kipeää tämä onkin, mutta se on vain kuorta. Kaiken tämän alla olen vain jatkuvasti valtavan onnellinen. Ja aika takuulla kultaa kliseisesti muistot raskaasta alkutaipaleesta. Meillä menee hyvin!