tiistai 2. syyskuuta 2014

Kutsuja ja pukluja

Iih mulle tuotiin eilen tälläinen! Kuin huippu!? Lapsuudenystäväni ovat keksineet jotain pääni menoksi sunnuntaille, saas nähdä mitä on luvassa, ihan mahtavaa.

Ihanasta ja upeasta vähän inhottavampaan vaivaan, nimittäin yölliset puklailut ovat tulleet luokseni. Tai ovat ne jatkuneet jo ainakin viikon, mutta vasta eilen tajusin niiden olevan totta. Kun yöllä herää johonkin ja jatkaa pian uniaan ei sitä välttämättä muista tapahtuneeksi. Joudun siis heräilemään pitkin yötä ykkiä ylös ja nieleskelemään kurkkuun kivunneet vatsalaukun sisällöt takaisin. Viime yö oli erityisen hankala ja mokomat tulivat suuhun asti, yögh! Myllertääkö vauva yöllisillä touhuillaan vatsan sisältöä kohti kurkkua vai mikä lienee syynä, sitä en tiedä.

Toinen on pari viikkoa harvakseltaan tulleet ja nyt tihenevät liitoskivut. Ensimmäistä kertaa sain kolmen vihlaisun sarjan, kuin salama olisi iskenyt nivusesta polveen vieden melkein jalat alta. Näitä seurasi aina huuto ja hämmennys "mitä mulle oikein tapahtuu". Tein juuri lähtö treeneihin ja hakeuduinkin heti viisaampien (synnyttäneiden) puheille, jotka totesivat veikkailuni liitoskivuista oikeiksi. Näitä tulee sitten sattumanvaraisesti milloin ja missäkin. Välillä ihan maatessakin, mutta erityisen ikäviä ne ovat lenkillä keskellä metsää.

Ja vielä kivoja uutisia, ilmoittauduin nimittäin äitiysjooga kurssille joka järjestetään kerran viikossa. Ensimmäinen tunti on tänään ja viimeinen neljä päivää ennen laskettua aikaa. Toivotaan että tästä olisi vähän apua selkävaivoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti