Oooo ooo enää viikko vikaan kymppiin! 11 viikkoa, sehän menee ihan hujauksessa, 11 viikkoa takaperin oltiin juuri tekemässä lähtöä Kreetalle ja sehän tuntuu tapahtuneen ihan hetki sitten, jes. Alkaa tulla jo liiiievästi malttamaton fiilis loppukesän ja syksyn odottelun suhteen. Koen olevani valmis äidiksi. Monen moni asia äitiydessä ja vauva-arjessa on vielä mysteereitä, mutta mikä seikkailu se olisi ellei matkan varrella oppisi uutta.
Ihana syys tule jo! Normaalisti en tahtoisi kesän loppuvan milloinkaan, mutta nyt en malttaisi odotella ilmojen hieman viilenevän jotta voi kääriytyä villaan, herkutella tuoreilla vihanneksilla parhaimpaan sadonkorjuu aikaan (vanhempieni omenapuut notkuvat omenoiden painosta oih), kahlailla kumpparit jalassa värejä pursuilevassa vaahteranlehtimeressä, käydä metsäkävelyillä ja ihailla illalla pellon taa vajoavaa kaiken kultaiseksi värjäävää ilta-aurinkoa. Tänä vuonna haluan myös löytää edes sen verran kanttarelleja, että saan tehtyä keiton ja piiraan itse kerätyistä! Viime vuonna taidettiin olla liikkeellä hieman liian myöhään ja huonoilla apajilla.
Ja kun tämä syksyn kultainen aika vaihtuu siihen ankean harmaaseen ja sateisen kirpeään loppusyksyyn alkaa lähestyä aika kun saamme kirkkaimmin loistavaa onnea käsivarsillemme piristämään pitkää talvea ja tietysti koko loppuelämäämme.
Ja paluu maan pinnalle, mitenkäs täällä nyt siis näillä viikoilla voidaan?
Yöt on typeriä, todella typeriä. On niin kuuma että on huono olla, närästää ja särkee ja kolottaa. Sääennustetta katsellessa meinasin taas sulaa, koska saadaan viileät yöt? Mutta päivät on jo helpompia, sitä on tainnut sopeutua kun 25° kohdalla alkaa tuntua viileältä.
Lievää pahoinvointia on ollut havaittavissa, yleensä aamuisin ja ruokailun jälkeen. Mutta ei mitään alkuraskautta vastaavaa, tulee vaan etova olo, kylmä hiki ja veltostuttaa, sitten se menee pois.
Makean himo on suuri! Mutta niin kauan osaan taistella suklaata vastaan kun sitä ei kotoa kaapista löydy. Mutta jos täällä on jotakin herkkuja niin tekevät nopeasti katoamistempun. Ja jostain syystä läheiseni kokevat tarpeelliseksi kiikuttaa sitä suklaata luokseni, ihan kuin testailisivat rajojani :D.
Supistuksia tulee useita päivittäin etenkin liikkuessa. Eilen soitinkin neuvolaan ja kysyin kuuluisiko minun levätä kun supistuksia tulee vai saanko jatkaa liikkumista. Kuulemma niin kauan ovat harmittomia ja saa jatkaa kun eivät tuota mitään kipuja, ja hyvä vaan jos jaksaa pysyä aktiivisena. Ja nyt on taas pysyttykin, sillä pääsin uuden hauskan lajin kimppuun, nimittäin tenniksen. En ole ennen tennistä pelannut, mutta nyt on käyty pallottelemassa aina tovi kun on aikaa. Ja sain jo sen tenniskyynärpäänkin jonka luulin olevan puoliksi vitsi, heh. Kaikista nopeimpia pyrähdyksiä koitan välttää ja lepäillä ja juoda aina kun siltä tuntuu.
Eilen menin Henryn mukaan treenitilalle tekemään käsijumppaa ja pääsin vähän harjoittelemaan lyöntejäkin, siinähän meinaa innostua! Potkuja en edes yrittänyt löyhästikään, olen aivan varma että joku paikka siellä revähtäisi.
Viime yönä heräsin vasen alavatsa kipeänä kun makasin vasemmalla kyljellä. Tuntui myös hieman säteilevän alaselkään ja sisäreisiin. Epämukavan ja kipeän rajamailla. Olo kuitenkin helpotti vessassa käynnin ja asennon korjaamisen myötä. Olenko venäyttänyt sieltä jotain? Olenko rehkinyt liikaa? En tiedä, mutta viikonlopun voisi ottaa nyt rennommin ja soittaa taas maanantaina neuvolaan jos tulee uudelleen.
Uiminen on myös ollut heinäkuun huippujuttu. Tai ei niinkään se uiminen vaan se lilluminen, siellä on niin kevyt olla ja viilentyä.
Ja yöuinnit, ne on ehkä parasta parisuhdeaikaa hetkeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti