tiistai 8. heinäkuuta 2014

Unelmapaikka

Rakensin pesän lapsuudenkotini kuistille. Heteka oli juuri sopivan kokoinen tähän koloseen, sitten vaan patjat peitot ja tyynyt päälle ja hyttysverkko roikkumaan ja voi että on hyvä kölliä! Paikka välttyy suorilta auringonsäteiltä, lehtien välistä paistaa sopivasti ja ilta-aurinko on mitä mahtavin. Tässä on jo tänään lueskeltu, lötkötelty, neulottu, syöty päivällistä ja nyt kirjoittelen täältä. Jäätelön haku reissun aikana iskä oli kerennyt valtaamaan paikan ja veti sikeitä. Äitikin on varmasti tyytyväinen uuteen lukunurkkaukseen jahka palaa reissultaan. Ah, voisin vaikka nukkua täällä!

Päivällä oli kuumissaan jo pelkästään makoillessa joten vettä on tullut litkittyä toista kannullista. Äidin neuvo omenaviipaleiden laittamisesta juomaveteen oli vallan toimiva. Lahden veteen tottuneena kaivovesi maistuu jotenkin... No se maistuu joltakin! Omenoista tulee kevyt raikastava maku. 

Verhoja kun raottaa on maisema pihan takana pelkkää peltoa ja metsää. Lähimmät naapurit kilometrin päässä ja autoja kulkee ohi muutama hassu päivässä. 

 Iltakävelyllä löytyi aarteita, nimittäin metsämansikka apaja! Itikkahökkäyksen takia en jäänyt enempiä keräilemään, mutta huomenna käyn kyllä hakemassa lisää, nams.


 Olen siis täällä taas koiranvahtina tämän viikon. Tämä rento tapaus ei onneksi vahdiltaan paljoja vaadi, ruoka ja lääke kahdesti päivässä ja muuten voi vaan makoilla ja käppäillä pihalla.

Ja tää meikäläisen lemppari paikka aamupalan syömiselle löytyy takapihalta. Rannassa tuoksuu terva, sillä juhannuksena pistettiin ensi kertaa vesille isäni tekemä uusi soutuvene.

Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut viettää lapsuuteni näin upeassa miljöössä. Ja pääsen siitä yhtä nauttimaan aina silloin tällöin, ja niin pääsee pian uusi taapertajakin.

Yksi palanen tekisi tästä päivästä täydellisen, se rakas joka odottaa kotona Lahdessa. Sitä on ikävä jo.
(Edit: Tyyppihän järkkäskin yllärin ja hiipi yöllä viereen, awwws)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti