Naapurimme oravaperhe

Emme olekaan tämän talon ainoat vuokralaiset, sillä meidän räystään rajasta tupsahtelee pieniä pörröpäitä esiin aina aika-ajoin ja äiti-oravan touhuja ollaankin saatu keittiön ikkunasta seurailla koko kevät ja kesä. 

Mutta tänään yksi pienokaisista lähti tutkimusretkelle emon ollessa ruoan haku reissulla, ja tupsahtikin ränniä pitkin eteemme kun oltiin ulkona maalailemassa. Seurailtiin kun toinen yritti kovasti mutta tuloksetta kiivetä seinää pitkin takaisin ylös. Pieni ei paljoa pelännyt vaan koitti kovasti tulla luokse ja hääräili jaloissa ja ihmetteli kun viriteltiin naru jota pitkin poikanen pääsisi kiipeämään räystäälle. Jätettiin orava selvittämään tietään kotiin, mysteeriksi jää pääsikö toinen takaisin sisarusten luo, toivotaan. :)

Synttärikestit ja ensimmäinen (tunnistettu) supistus

Puhdisti kai hieman mieltä eilinen valitus ja vaikerrus, sillä sen jälkeen tuli taas harvinaisen hyvä olo ja on taas uutta puhtia helteiden kestämiseen. 

Aamun epäaktiivisuuden takia tosin sain eilen pakertaa leivonnaisia ja siivoilla hiki hatussa ja kerkesinkin suihkuun noin 10min ennen vieraiden tuloa, heh. Mutta oli kyllä niin mukava päivä istuskella pihalla, herkutella ja höpötellä kavereiden kanssa. Iltamyöhällä käytiin vielä pelaamassa rantalentistä ja pulahdettiin uimaan.

Yöllä tuli valvottua pari tuntia hiostavuuden takia ja lueskelinkin sitten taas yhden äitiys/synnytys kirjan läpi pläräillen. Tämä kirja oli vähän ääh, pelkkää joogaa ja hengittelyä. Siinä lukiessa kuitenkin tunnustelin vauvan liikkeitä, ja älysin nyt miltä harjoitussupistukset tuntuvat! Ja onhan niitä tullut jo aiemminkin, en vain ole tunnistanut niitä. Olen jotenkin ajatellut että "ohhoh kylläpäs se vauva nyt siellä tekee jotakin pitkää venytystä" kun tuntuu sellainen koko kohdun valtaava tunne. Mutta eilenpäs äkkäsin että se veti koko vatsan ihan kivikovaksi joksikin aikaa. Ja sitten alkoi bileet vatsassa. Vauvan liikkeetkin alkaa tuntua jo yksityiskohtaisemmilta, ei enää vain sellaisia muks muks tumahteluja vaan varpaita tai sormia ja kevyttä sipsuttelua, niitä kunnon potkuja ja pään puskemisia.

Nyt vielä kuvia eiliseltä. Tänään on siis se oikea synttäripäivä ja jahka Henry heräilee yövuoron jäljiltä lähdetään Amarillon kautta Tykkimäkeen ja sieltä vanhemmilleni maalle pariksi päivää, hih! :)

Sain aivan huisin muikeita lahjoja voih! Astioita ei varmaan tarvi ainakaan hetkeen taas ostella. Vasemman puoleinen möhkäle (minne ihmeeseen muuten tarkensin? Taustan astiahyllylle? :D) on Nurmen turbaani jonka ihanaiset kaverini toivat lahjaksi. Olen haaveillut turbaanista jo tovin, ja tästä taidankin vähän matkia kaavoja ja tehdä collarista jonkin syksyisemmän päähineen :)

Porkkanakakusta tuli maailman herkuinta! Samoin täyskäristä, jossa ei mitään hilloja ja banaaneja ollut vaan se on täytetty vain valkosuklaakreemillä ja mansikkasilpulla. Kakkutikkarit meinasi ajaa tekijänsä hermoromahdukseen kun sisälämpötila lähenteli 30 ja kaikki vaan sulaa ja valuu! Mutta onnistuin lopulta, uos niitä ei vaan voinut viedä tarjolle vaan tätyi säilyttää jäääkaapissa kaiken aikaa. 

Nyt on makeaöverit vedetty, mitähän teen noille kolmelle lahja-suklaalevylle, en tahdo ahmia niitä :D

Itkuvirsi

Tulihan se piste tällekin elämäntapa optimistille, kun tekis vaan mieli heittää kädet puuskaan ja sanoa "en jaksa!". En jaksa enää olla raskaana, haluan jo lapsen syliin ja oman kehon itselleni. 

Helteistähän ei ikinä saa valittaa, sillä koko loppuvuosi vietetään valittaen kylmää. Mutta nyt alkaa loppua jaksaminen jo tämän kuumuudenkin suhteen. On_vaan_niin_kuuuma! Mitään ei saa aikaisiksi klo. 11-17 välillä, kun pelkkä ajattelu hikoiluttaa. Ja niinkuin se ei riittäisi, ettei enää voi maata mahallaan eikä selällään, kyljet puutuu, niin sitten on vielä niin kuuma ettei varmasti saa untakaan. Vessassa pitää ravata, vatsassa vääntää ja se närästys! Aina kun kellahtaa vaakatasoon niin tuntuu kuin voisi syöstä tulta. Sitten hörpitään vettä tulen sammuttamiseksi ja jossain vaiheessa yötä se vesilasi potkaistaan sänkyyn ikkunalaudalta. 

En tiedä johtuuko se näistä helteistä vai loppuraskaudesta, mutta ai että mikä makeanhimo! Siis onhan se ollut kaiken aikaa, mutta nyt se on aivan jäätävän kova, enkä saa sitä kontrolliin. Jos kotona on jotakin herkkua en vain voi olla syömättä sitä vaikka kuinka monta kertaa kävelen pois sen luota. Pelottavaa itsehillinnän menettämistä.

Ja liikunta. Kaipaan liikuntaa niin paljon! Sitä hyvän olon tunnetta joka seuraa sen pahan olon jälkeen kun on antanut kaikkensa. Kaipaan thainyrkkeilyä ihan vietävästi, olin vasta pääsemässä vauhtiin kun paha olo pisti treeneille stopin. Siellä minua odottaa jäähylle pistetty kortti. Kunpa palautuisin nopeasti synnytyksestä, tosin pelkään sen vievän kuukausia ennen kuin paikat on oikeasti siinä kunnossa että voi potkia. 

Voisinko olla jo palautunut tammikuussa kun alkaa taas alkeiskurssit? En edes tiedä pitääkö minun käydä 3kk alkeiskurssi alusta, kun en sitä kerennyt loppuun saakka viemään. Eii, ei vieläkään hanskoja!  Oltiin juuri pääsemässä siihen pisteeseen että olisi päässyt lyömään hanskojen kanssa. Ja päästäänkö me enää Henryn kanssa kaksin treenaamaan? Ehkä päikkäriaikaan jos bebe suostuu nukkumaan siinä mätkeessä.

On kuitenkin lohdullista tietää, että jahka olen kunnossa ja tyyppi selviää muutaman tunnin ilman tissiä, on minulle tarjolla kerran- pari viikossa kaksi tuntia omaa aikaa ja pääsee päästelemään höyryjä niin että oksettaa. Taatusti antaa energiaa vauva-arjen pyörittämiseen ja Henry puolestaan saa omaa kaksinkeskeistä aikaa kullanmurun kanssa.

Kaipaan myös pukeutumista. Sitä että voi heittää kaapista päälleen mitä vaan ja ei purista tai pursuile vaan kaikki näyttää hyvältä päällä. Ja haluan pitkän tukkani takaisin, miksi se piti leikata? Noniin ei liittynyt enää mitenkään raskauteen hahah. 

Minulla on tänään synttärikestit ja tarkoitus olisi paraikaan leipoa hiki hatussa, mutta sen sijaan näppäilen tätä tuulettimen ääressä ja syön cocktailtikkuihin tarkoitettuja viinirypäleitä. Koska tuli vaan niin paha olo kuumuudesta kun yritin jotain tehdä. Innostaa niin paljon laittaa tuo uuni päälle juuri nyt kun ruudun takana mittari näyttää 32°.

Noniin, nyt on vuodatettu ja aika palata takaisin ruotuun ja ruveta vääntämään porkkanakakkua, njams!

Pieni piristysruiske

Kylppärin pakollinen muovinen peilikaappi on niin ällötylsä, että halusin keksiä siihen jotakin pientä piristettä. Ja se piriste syntyi liitutauluksi tarkoitetusta kontaktimuovista leikatuista kuvioista. Nyt pidän siitä jo hieman enemmän.

Vaateherkuttelua

Voi mitä kuoseja ja värejä! Pidin viime viikon kirpparipöytää joten tuli käytyä siellä joka päivä siivoilemassa ja viemässä lisää tavaraa, ja samalla aina pikakierros muiden pöytiin. Ja siellähän tulikin tehtyä parhaat löydöt aina iltasella ennen sulkemista kun muutkin toivat uutta myytävää. Bongailin sieltä herkuimmat ja edullisimmat minivaatteet aina mukaan. Lisäksi kuvassa muutama äidiltäni saatu ostos. Siellähän näkyy jo kuudessa vaatteessa pinkkiäkin, ohhoh!

Kesä onkin näemmä otollista aikaa pitää pöytää, hinnat voi melkeinpä triplata talvihintoihin nähden. Ensimmäisenä päivänä vein pari kassillista parhaimmistoa jotka olin hinnoitellut entiseen malliin, niin niistähän ehdittiin viedä jo melkein puolet sinä aikana kun niitä asettelin. Loppuihin laitoin omaan makuun ihan liikaa hintaa mutta sinnehän ne meni ja muutaman päivän pöytä kituutteli puoliammollaan kun myytävä loppui. Tein viimeksi täystyhjennyksen tammikuussa joten ajattelin että hyvä jos nyt jonkun satasen noista sängyn alle kertyneistä saisi, mutta yllätys oli iloinen kun loppusumma oli miltei 300e miinus vuokra. Täytyykin säästellä ensi kesälle isolla kädellä vaatteita ja tavaraa.

Tässä vielä muutamia lemppareita:

Nuo littlephantin henkselipöksyt on täyttä rakkautta! Näitä jo sivusilmällä haikailin viime vuoden puolella kun olivat kaupoissa myynnissä, mutta eihän sillon vielä ollut oma lapsi suunnitteilla. Paitsi ehkä pienessä haaveiden sopukassa. Punainen mekko jouluksi ellei pieni päätä kasvaa hirrmuvauhdilla siitä jo siihen mennessä ohi. Ja ihanan marakattimarssin trikoomekko huisit 20snt. Paljon palloa ja raitaa muikeissa väreissä, ne vaan toimii.

Polkien

Me aina autoilevat lähdettiin kerrankin pyörillä liikenteeseen. Oma musta ratsuni onkin pidellyt seinää pystyssä vuoden alusta lähtien. Raasu kaipaisi kyllä huoltoa, väärillä vanteilla meno on vähän nytkyttelevää. Mutta voi miten olikin kiva fillaroida ilta-auringossa! Pulahdettiin pari kertaa uimaan ja käytiin herkuttelemassa satamassa pehmiksillä. 

Yksi huono puoli vaan tässä kaupungin yllä asumisessa, nimittäin kotiinpaluu. Loivia mäkiä, jyrkkiä mäkiä, tuskaa ja puuskutusta. 

Mutta näitä pyöräretkiä täytyy kyllä harrastaa useammin.

Karkkityyny

Tämä 50x90cm kokoinen pötkylä on ollut paras unikaverini siitä lähtien, kun mahan kasvu alkoi tehdä nukkumisesta hankalaa. Tämä on juuri sopivan kokoinen, että sen saa kaapattua jalan alle ja kainaloon pitämään rangan asentoa kohdillaan. Pötkö tulee todennäköisesti myöskin ajamaan imetystyynyn virkaa sitten aikanaan.

Ja miksikä tätä esittelen? No koska ennen se oli verhoutunut tylsän harmaaseen lakanaan kunnes sain ommeltua sille uuden muikean päällisen. Vallilan herkullinen karkkipäivä kangas sattui silmään jokin aika sitten ja siitä syttyikin idea. En kuitenkaan halunnut pelkkää karkkia joten päädyssä on kaistale raitakangasta. Päällinen on ommeltu ihan perus tyynyliinan tapaan, mutta lisäsin vielä napit pitämään suuaukon kurissa. 

Makoisia unia luvassa tätä halaillessa namsnams!

Viimeinen kolmannes ja kehon muutoksista

Viimeinen odotuskolmannes pyörähti käyntiin muutama päivä sitten, eikä voi muuta kuin ihmetellä miten nopeasti tuo toinen hujahti ohi. Energiaa on riittänyt ja olo ollut hyvä joten sängyn pohjalla ei paljoa tullut makoiltua, tosin tahtia on joutunut pikkuhiljaa hidastamaan.  Mitenkään pommina ei ole vielä tipahtanut kamala kasa vaivoja kuten kolmannelta kolmannekselta odotin. Ehkä tulevat jälkijunassa? Ehkä saan vielä jatkaa energiavarastoineni? Se jää nähtäväksi.

Torstaina oli neuvolakäynti, ja hämmästyttävän nopea sellainen. "Oma" neuvolatyyppini on kesälomalla ja tämä tuuraaja ei paljoja jaaritellut. Mittaili, testaili, kuunteli ja kysyi onko kysyttävää. No mutta selvisi kuitenkin että veriarvot oli nousseet taas ihan suotaviin lukemiin ja saan pitää pientä taukoa vatsaa ikävästi kohtelevista rautapillereistä. Muutenkin kaikki reilassa, tyyppi vaan hengailee mahassa poikittain kuten olen muutaman viikon veikkaillutkin kun puskemiset tuntuu aina molemmissa kyljissä. Mutta onhan tässä vielä tovi aikaa pyörähdellä.

Pari viime päivää tyyppi on ollut todella touhukas ja näyttää kuin mahassa olis kunnon alien bileet käynnissä. Eilisellä kauppareissulla oikein säikähdin kun pari töytäisyä vasemman kylkikaaren alle sattui ihan, mutta syynä taisi olla ärtynyt suolisto joka sai osumaa.

Henry kysyi joku päivä muistanko enää millaista oli ennen mahaa. Muistan tietysti periaatteessa, olin notkea, vahva ja ensimmäistä kertaa oikeasti hyvässä kunnossa. Kehossani oli todella hyvä olla ja se tuntui terveeltä ja toimivalta. Mutta en kyllä todella muistanut miltä näytin kunnes koneelta löytyi kuvat jotka otettiin sinä päivänä kun Clearblue sanoi "raskaana". Olin vähän monttu auki sen päivää. Hetken ajattelin että noniin, juuri kun olin saavuttanut kovalla työllä sen unelmakropan niin sinne meni. 

Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että on varmasti todella hyvä kun olin juuri saanut ylle hyvän kunnon, vahvat lihakset ja rasvaa poltettua. Sillä ei ne lihakset 9kk pois surkastu, kyllä ne siellä vielä on. Hyvä pohjakunto varmasti myös edesauttaa raskauden jälkeistä palautumista. Jos vaikka se kroppa takaisin kesälle 2015? Tämä kaikkihan riippuu tietysti siitä miten oma keho suhtautuu imettämiseen ja kuinka hyvin suklaan syönnin määrä pysyy hallinnassa... :) 

Ensimmäinen kuva helmikuulta raskauden varmistumis päivältä, silloin kun treenejä oli 11h viikossa (ja kaksi viikkoa popsittu pullaa ja leivoksia sillä aloitin juuri työt kahvilassa hamnam!). Ja toinen kuva puoli vuotta ja 7 kiloa myöhemmin. Muodothan tässä katoaa ja pyöristyy mutta se ei haittaa, sillä niillä on tarkoituksensa vauvatehtaan pyöriessä.

Eli vaikka sitä välillä vähän tuleekin tökittyä lantioitaan, että tännekö se eilinen porkkanakakku meni, niin olen silti varsin tyytyväinen kroppaani ja siihen miten se on raskauden itseensä ottanut. Ei sillä että tämän sisällä enää mitenkään varsinaisen hyvältä tuntuisi. Kiireisen hellepäivän jälkeen kun lösähtää sängylle tuntuu kuin olisi turvonnut vähintään kolminkertaiseksi. Voi että olen muuten onnellinen ettei tarvitse olla näillä helteillä viimeisillään, huhhei!

Pikku villatakki

Tälläinen tekele siis lähti syntymään aiemmin puretun liivin talteen kerätyistä langoista. En kuitenkaan halunnut käyttää koko lankaa yhteen kohteeseen joten tein hihat ja hupun musta-valkoraidallisena ja sehän vaan toimi. Joko joku osaa arvata tämän tytön lemppari väriyhdistelmän, köhköh. Lisäpiristeeksi pinkit napit ja niihin mätsäävä tupsu hupun päähän.

Olisipa vaan aikuisellekin noin nopeaa tehdä villapaitoja, tahdon kans! Arvioisin tämän noin 68-74 kokoiseksi, eli kevät-talven/kesän takki lienee kyseessä. Ohjeena pohjalla Novitan kevään 2014 lehden lasten villatakki jota muokkailin mieleni mukaan mennessä.

Tästä tuli niin herkku etten taida malttaa laittaa sitä laatikkoon odottamaan vaan saa jäädä henkariin roikkumaan pinnasängyn yläpuolelle, ainakin hetkeksi. 

Seuraavaksi jos tekisi sellaisen ihan ihan pienen joka menisi talvella. Villaiset henkselihousutkin kutkuttelee ideahyllyllä... Saisinko ostaa vuorokauteen lisää aikaa käsitöille joohan?

Pinnakaunokainen

Hiomista, pesemistä, kaksi kerrosta maalia sekä tunteja hankalia työasentoja, mutta siinä hän nyt on! Meidän mintunvihreä 70-vuotias pinnasänky kaunokainen. Olen aivan valtavan tyytyväinen värivalintaan. Järjestelyjen jälkeen sänky on myös päässyt jo lunastamaan oman sijoituspaikkansa joten voin alkaa rakennella bebelle pesää valmiiksi.

Patja täytyy ensinnäkin metsästää jostakin. Vinkkejä mistä voisi saada patjaa metritavarana? Tämä kun ei täytä mitään standardi mittoja. Reunapehmusteet ja niiden uudet kankaat odottavatkin jo ompelijaansa. Suunnitteilla on myös verhokatos jonka yhteyteen itse tehty mobile. No, onneksi tässä (toivon mukaan) on vielä muutama kuukausi hyvää aikaa suunnitella ja toteuttaa.

Tässä vielä kuva sängystä ennen maalia.

Ei kyllä tällä hetkellä varmaan juuri tulisi oman alan hommista paljoakaan. Viime syksyn ja talven tein työkseni juurikin tätä, kunnostin ja maalasin huonekaluja. Tavaroiden nostelu, ei tunnu hyvältä. Hiominen, kädet ovat niin turvoksissa, että nivelet menee aivan jumiin tavattoman nopeasti plus tuskastuttaa. Maalaaminen olisi tietysti nounou niillä normaalisti käytettävillä liuotinpohjaisilla maaleilla, tähän käytin akrylaattimaalia. Plus ne työasennot, kun ei sitä vaan taivu ja joka paikka väsyy alta aikayksikön ja hiki tulee jo käden kannattelusta. Mutta pienissä pätkissä onnistuu. Vielä on hoitopöydän maalaus tekemättä mutta siinä onkin lähinnä laakeaa pintaa, tämä oli vähän piipertelyä pienten pinnojen ympärillä. Mutta kaikenkaikkiaan vaivansa väärti, jes.

Raitatumput

Nämä pikkuruiset tumput valmistui jo aikoja sitten heti pikkuruisten housujen perään ja ovatkin samaa sarjaa. Nämä vaan ovat unohtuneet kuvaläjän alle kunnes tulivat äsken vastaan. Olivat kyllä maailman helpoimmat ja nopeimmat tehdä, valmistuivat Greyn anatomian aikana. Seuraavaksi ajattelin väkerrellä pehmoisia bambu-tumppuja kun tulee sopiva hetki pikku projektille.

Vauvanvaate DIY polkka pilkku pöksyt

Kirpputorilla sattui silmään jonkun itse tekemät fleece vauvanpöksyt, ne oli vaan niin sympaattisen näköiset, eikä 20snt hinta jättänyt paljon miettimään kotiutetaanko nämä vai ei. Halusin vielä jättää kuitenkin oman sormenjälkeni näihin jonkun jo rakkaudella pakertamiin pöksyihin.

Ensialkuun virkkasin ja pujotin vyötärölle kiristysnauhan. Olihan siellä valmiiksi jo kuminauha, mutta sen joustoteho oli senttimetrin luokkaa joten ajattelin vähän lisätä kiristysvaraa.

Ensimmäinen ehostusidea kaivautui mielen syövereistä, pinterestissä on tullut vastaan joskus kuva jossa paidan kyynärpäihin on huovutettu sydämet "paikaksi". Huopaa löytyisi ja olisihan ne huopasydämet polvissa somat, mutta hälytyskellot soivat päässä. Jos huovutan näihin polvipaikat ja heitän pesukoneeseen, niin eikö se huopa kutistu? Näin ainakin kuvittelisin, varsinkin jos lahjekakka vahingon takia pöksyt täytyy heittää 60° pesuun.

Seuraava idea oli tehdä sydämet rehellisesti puuvillakankaasta, ja jalkapohjiin ajattelin painaa punaiset pilkut. Vaan minullapa oli käynnissä sottapytty-päivä ja sohaisin punaista väriä keskelle housuja, no hups. Tämän onnettomuuden korjausyrityksenä jalostui seuraava idea täyttää koko pöksyt pilkuilla, ja näinpä siis teinkin! Jollain ihmeen kaupalla nämä säästyivät pöydällä samaan aikaan vallitsevalta muste-katastrofilta. Indian inkini oli kaatunut kyljelleen ja ruvennut vuotamaan pitkin peiliovi-pöytämme pintaa, ja kerkesikin noin puolen sentin päähän housuista ennen täpärää pelastusta. Mustetahran peittelyssä olisikin jo saanut leikkiä vähän enemmän mielikuvituksella.

Täplät on siis tehty punaisella kangasvärillä pyyhekumilla painelemalla.

Päivän parhaat

Tänään on ollut kiva päivä. Maisemat on vaihtuneet taas kaupunkiin, mutta täälläkin on ihan hyvä olla. Täällä on ihan oma koti ja oma rakas. Tänään en ole kuin yhden hetken vain ollut heräämisen jälkeen, muuten olen ollut oikein tohinapäänä! Käsitöitä on tullut tehtyä ja ideoitua sitäkin enemmän. Lisäksi mulla on menossa joku pesänrakennusvietti ja sisustusta pitäisi laittaa uusiksi. Varsinkin kun pitää pikkuhiljaa alkaa tehdä tänne tilaa myös pienokaiselle. Mutta niistä asiaa myöhemmin, tässä muutama näpsy tältä päivältä asioista jotka ovat tuoneet riemua.

Maisemat vaihtui ja hoitokoira vaihtui, Lahdessa meitä viihdyttää leppoisa Lupe. Energiaa tässä tapauksessa riittää 20x enemmän kuin Ilona rouvassa, muuta näillä helteillä kieli pitkällä makoilu on myös tämän koiruuden suosiossa.

 Prisman irtokarkkipussin grafiikka oli niin riemastuttavan upea, että houkutteli ostamaan mässyjä. Huimat 65 grammaa, mutta se olikin ihan riittävä.

Riemastuttavan suloinen Polkka Jamin suunnittelema suihkuverho tarttui myös matkaan kylppäriä piristämään.

Päivän päätteeksi vielä herkullinen kasa raikkaita kasviksia tzatzikin kanssa dippailtaviksi, namskis.

Punaiset nahkatossut

Eilen tarttui kirpparilta mukaan kahdella eurolla aivan syötävän suloiset nahkatossut! Olen ihan hurmoksessa näistä, ne on niiiin punaiset ja pienet ja somat ja kaikkea.

Lappu ja kengänpohja ilmoitta kenkien alkuperäksi Tintti Tampere. Kotimaista käsityötä siis, iso peukku. Ja pienellä googlettelullahan nämä selvisivätkin perinteisiksi tarhatossuikksi joita Tamperelainen  pariskunta on tehnyt elannokseen  vuodesta 1979, kunnes jäivät eläkkeelle ja tuotanto jatkuu nyt perinteitä kunnioittaen Reino-tehtaalla. Vautsi, nyt näiden takana on vielä herttainen tarina, voinko enää enempää ihastua tossuihin?

Nämä tosin saavat odottaa pienokaisen kasvamista noin 1,5-2  vuoteen ennen kuin pääsevät taas tallustelemaan. Ehkä me asutaan silloin jo vanhassa puutalossa jonka lautalattioita pitkin näillä on hyvä kirmailla... Haaveita herättävät pikku kapistukset. Nyt ne saavat kuitenkin roikkua vielä seinällä väripilkkuna piristämässä päivää. Paras kahden euron ostos vähään aikaan.

Villalangan kierrättäminen

Joskus kaapissa lojuu upean värisiä neulerytkyjä jotka eivän kuitenkaan pääse käyttöön mallinsa vuoksi. Tai kirpparilla saattaa tulla vastaan upeat langat omaava villapaita parilla eurolla. Mikäli työhön ei ole käytetty saumuria voi nuo langat pistää kiertoon ja tehdä niistä jotakin joka pääsee oikeasti käyttöön ja tulee tarpeeseen.

Itse löysin pari vuotta sitten vintiltä tämän upean keltaisen retroliivin. Mutta kaapissahan se on pölyyntynyt sillä se on aivan kamalan näköinen päällä. Oikeasti nämä hartiat ei tarvitse yhtään korostusta, ja sitä tämä vaatekappale kyllä tarjoilee.

Sitten puretaan saumaompeleet ja kerätään kukin kappale omaan vyyhtiinsä vaikkapa tuolin ympärille. Olin onnekas ja sain hyvin nopeasti purkamis apua. Donna on oikein stereotypinen kissa joka rakastaa lankakeriä ja langanpätkiä. Kerran odotti kotona mukava yllätys koulusta tullessa kun kissaneiti oli löytänyt muovipussin täynnä pieniä jämälanka palloja...

Ja koska muutaman kymmenen vuoden kippuralla olon jälkeen vyyhdit näyttivät donitseilta kaipasivat ne suoristusta.

Ämpäriin haaleaa vettä ja shampoota ja langat sinne likoamaan toviksi. Taisin uittaa näitä puolisen tuntia. Huuhtelun ja vesien puristelun jälkeen pääsivät roikkumaan ulos aurinkoon jossa kuivuivatkin iltahämärään mennessä.

Sitten enää vyyhdeiltä keriksi ja nyt omistan neljä syötävän ihanan väristä lankapalluraa. Näistä lähti jo valmistumaan vauvalle villatakki.

Suuritöistä? Jep. Mutta mukavaa ajanvietettä, ilmaista/edullista ja ekologista. Eikä lankojen etsiminen rajoitu vain niihin novitan lankahyllyihin. Suosittelen.