keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tyttökö!?

Eihän siellä mitään pippeliä ollutkaan! Voi sitä ihmetyksen määrää, olin niin varma pojasta, mutta kätilö ilmoitti tulokkaan olevan todennäköisesti tyttö!! Ihan mieletöntä. Ehkä ensimmäisiä asioita mitä päässä sillä hetkellä liikkui oli pienet suloiset mekot, siis mähän pääsen ompelemaan mekkoja! Ei sittenkään Miloa vaan Lotta. Mutta vieläkin jotenkin epäuskoinen olo... No, 4kk päästähän se lopullisesti selviää.


Ja sitten niihin tärkeämpiin asioihin eli siihen, että likalla oli kaikki mitä löytyä kuuluukin ja kasvukäyrällä mentiin puhtaasti keskilinjalla, huh en ole sokeroinut siitä jättivauvaa. Ultrakuvan seurailu oli huomattavasti hankalempaa kuin viimeksi, mutta villisti se siellä taas heilui nyrkkeili ja kääntyili. Oli jännää katsella liikkeitä ja tuntea samat mojaukset reaaliajassa. Voi toista <3


No kotiinhan mentiin tietysti kirpparin kautta, pitihän sitä nyt päästä pari tyttöjuttua ostamaan. Sienimekko on soma itsessäänkin, mutta se lähti lähinnä mukaan kaavoittamaan tulevia omia mekko ompeluksia.


Marimekko fanina on tullut tietysti kierreltyä kaupan lastenosastot aina huolella ihaillen. Aivan liian kalliitahan ne on, enkä vauvalle vaatteita ostaisi niihin hintoihin. Mutta sitten kun törmäsin tähän pyyhkeeseen, niin pehmoinen ja ihana, karkuteillä on niin soma kuosi! Mutta niin kallis... Ensikohtaamisella jäi ostamatta, mutta jäi kalvamaan niin pahasti että oli pakko hakea tämä vielä jälkikäteen. Tästä ei kuitenkaan kasveta kuukaudessa ulos vaan kääriydytään hyvä tovi, ja kulkeutuu lapselta toiselle, järkiostos siis näin järkeiltynä eikös?


Rakenneultrasta saatiin mukaan myös liberolaukku jossa oli oikein käytännöllistä tarviketta, lyhentää hoitopöydän tarvikehankintalistaa. Ja ehkä parastahan oli tuo ruma öttiäinen! Koska olen suunnitellut taas leluja, ja erääseen tarvitsen sitä rapisevaa valaan eviin, mutten ole keksinyt mikä rapisisi niin hyvin. Perhosen (?) siivissähän sitä oli, joten sakset vaan esiin ja ötökkä leikkauspöydälle, hahaa. Sellofaaniahan se näyttäisi olevan, muttei minun sellofaani kyllä noin rapise... Lisäksi tuosta otan käyttöön johonkin leluun tuon muovirenkulan verhoiltuna, voisi vaikka virkata siihen päälle hupun. Askartelukaupasta kävin vielä hakemassa puurinkuloita ja palloja askareisiin. Voisiko mun tuleva ammatti olla orgaanisten vauvanlelujen suunnittelija/tekijä?

3 kommenttia:

  1. Ihanaa että kaikki oli pienellä hyvin! Ja voih, onnea tyttö lupauksesta! Itseasiassa tuo ultra kuva jonka oletan olevan teidän pikkuisesta on tosi selkeä ja tossa kuvassa munkin silmään osuu ihan selvät tytön jutut! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, meidän pienokainenhan se :) En vieläkään meinaa uskoa, meidän pieni tyttö!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista