Etenee

Viikkoja on jo kertynyt huimat 24+2, ei enää pitkä pinnistys tuonne lokakuuhun. Bebe potkii jo niin villisti, että toissa yönä ensimmäistä kertaa heräsin siihen kun pieni ilmeisesti käytti kohtua jalkaprässinä, ainakin tuntui siltä kuin koittaisi kaikin voimin puskea päätään mahan läpi, ja päälle vielä villit karkelot. Nukkuminen alkaa kyllä tuntua työltä. Sitä heräilee pitkin yötä ja toivoo että olisi jo aamu ja voisi nousta. Kello 4 yöllä on muuten näillä keleillä yhtä valoisaa kuin päivällä neljältä, jännää.

 Enää reilu 3kk päässä häämöttävä synnytys sai tarttumaan äitini antamaan kirjaan vuodelta -78, se samainen siis jonka kanssa oma äitini on raskauteen ja synnytykseen tutustunut aikoinaan. Aiemmin olen lukenut jo raskauden vaiheista ja etenemisestä, mutta nyt hyppäsin synnytyksen vaiheisiin. Veikkaan että muutama yksityiskohta on hieman muuttunut, mutta itse tapahtumahan pysyy samana vuodesta toiseen. Voisi silti käydä lainaamassa kirjastosta jonkin uudemman painoksen vertailukohteeksi. Mutta nyt tiedän pukea synnärille edestä napitettavan pumpuli mekon, ottaa mukaan kamman ja tohvelit ja kotona supistuksista kirjaa pitäessä tehdä tarkkuutta vaativia käsitöitä. :) Ainiin ja sitten oli jotain, että mukaan tulisi myös ottaa käytetty terveysside josta kätilö voi tutkia vuodon laatua, hehehe.
Mutta ihan informatiivinen pläjäys oli synnytyksen eri vaiheista, nyt vaan treenaamaan hyviä rentoutumiskeinoja. Jotka todennäköisesti unohtaa siinä tohinassa täysin. Saakohan näihin rentoutumis ja hengitysharjoituksiin kuinka hyvin jelppiä neuvolan puolelta vielä ennen h-hetkeä? Eiköhän.

Eilen tuli suru silmään kun lempparimuki halkesi miltei pohjaan asti lautasen tiputtua kuivauskaapista päälle. Kyynelkanavathan siinä aukesi vaikka kuinka taisteli vastaan, raskaushormonit ne vaan... Olin kuin pikkulapsi jonka lelu meni rikki. Sitten piti käydä ostamassa lohtusyömistä, vähän helpotti. Mutta voi ei nyt täytyy löytää uusi muki jostain, etsin tätä kappaletta pari vuotta, ja voi jehna mitkä riemunloikinnat vetäisinkään, kun viime kesänä sen löysin Tuurista. Henry oli kyllä niin pahoillaan, ja kerkesi jo laittaa marimekolle viestiäkin että mistä näitä voisi löytää. :) Jossakin näitä kyllä nähtiin jokin aika sitten, mutta ollaan kesän aikana käyty ainakin Helsingin, Lahden, Mikkelin, Porvoon ja Kotkan myymälöissä, että koitappa siitä muistella...

Tuulin ompelimosta hei

 Täällä on tohistu aamusta yömyöhään ompeluprojektin parissa, kyllä tästä vielä valmista tulee! Mutta nyt on ehkä aika nukkua välillä, hyvää yötä.

Tässä pientä vihiä siitä mitä on työn alla...

Kauhuskenaario

Viikon ainoa päivä jonka vietän täysin yksin maalla, ilman autoa, kilometrin päässä lähimmästä ihmisasutuksesta, 15 kilometrin päässä terveyskeskuksesta ja 130 kilometrin päässä omasta neuvolasta. 

Tämä hassu päivä alkoi pyykkejä ripustellessa ikävillä kuukautismaisilla kivuilla alavatsassa ja sisäreisissä joka ei tietenkään tuntunut normaalilta tässä tilassa. Vatsa oli vähän sekaisin ja unetti, todella menkkamainen olo siis kaikin puolin, ilman vuotoa tietysti. Kipujen jatkuttua reilun tunnin ajan otin viimein panadolin, ja vajaan tunnin päästä kivut lähtivätkin pois. Laitoin viestiä neuvolaan josta soitettiin ja kehotettiin viemään virtsanäyte. Noh, sehän ei nyt oikein onnistu, niinpä neuvoivat tarkkailemaan tilannetta ja hakeutumaan paikalliseen päivystykseen (niin sinne 60km päähän) mikäli oireet toistuvat. 

Epäili virtsatietulehdusta, jolta tämä ei kyllä omasta mielestäni ja vuoden sisäisistä lukuisista kokemuksistani päätellen tunnu, mutta nekin oireet voivat varioida tai olla tulemattakin, joten mistäpä sitä tietää. Ystäväni joutui taannoin teholle oireettomasta vti:stä munuaisaltaisiin levinneen tulehduksen takia, joten olen kyllä ollut hyvin varovainen näiden asioiden kanssa ja tarkkaillut lämmönnousua ja keskikropan kipuja huolella. Kerran viime syksyn aikana tulehdus ehti levitä munuaisiin, mutta silloin kivut olivat hyvin eri luokkaa.

Toisekseen ehdotti harjoitussupistuksia. Voi olla, mistäpäs minä tietäisin miltä ne tuntuvat. Yhdeksi veikkaukseksi arvelisin vielä liitoskipuja. Olen kuitenkin ottanut rennoin mielin päivän levon ja kehon tarkkailun kannalta. Katsellut elokuvia, neulonut, syönyt mutakakkua ja löhöillyt koiran kanssa. Niin ja leikkinyt vauvan kanssa. Kun saan näkyvän potkun vatsaani taputan takaisin, johon tuleekin yleensä aika pian taas vastaus. On niin lohduttavaa voida jo kommunikoida tuon pienen ihmeen kanssa jonka terveyden puolesta täällä ulkopuolella jännitetään. Pienokaisen isä ei meinaan osaa olla ihan yhtä rennoin mielin, vaan kuvittelee jo ties mitä ennenaikaisia synnytyksiä sun muita. Muutaman tunnin kuluttua se pääsee kuitenkin töistä ajelemaan tänne pitämään huolta ja kuskailemaan vaikka minne testeihin jos tarve tulee. Nyt olo on kuitenkin ihan hyvä, seisoskellessa alavatsa ja nivuset hieman kipeytyy, mutta niin kauan kuin pysyy makuullaan ei ole ongelmia. Tarkkaillaan...

Marimekkomania

Vietän tällä hetkellä viikkoani lapsuudenkodissani Miehikkälässä hoitokoiran kanssa ja olen pyhittänyt tämän viikon käsitöille. Saumuri on pistetty toimintakuntoon ja olkkari vuorattu kankaiden alle. Eräs projekti kaipaili silti lisää kangasta joten lähdin ajelulle Kotkan Jumalniemeen. Siellä meikäläistä odotti Marimekon liike, mutta enpäs tiennytkään, että kyseinen liike onkin tehtaanmyymälä!

Olin kuin lapsi karkkikaupassa, niin paljon kaikkea mitä perus liikkeissä ei ole nähnyt. Iso laari ylijäämä vaatetuskankaita kilohinnoilla, ystävämyynti tuotteita, mallikappaleita ym. Ja ne alennukset! Siellähän vierähtikin toista tuntia ja mukaan tarttui vaikka ja mitä.

Niitä kankaita. Vasemmanpuoleinen on 5m pakka, tästä saakin taiteilla vaikka ja mitä. Raidallista joustin neuletta noin puolitoista metriä, siitä tulee ainakin yksi mekko, kamppailen vaan vielä parin mallivaihtoehdon välillä. Musta-harmaata ohutta puuvillaa kaksi palasta, näistä varmaan paita minulle ja mekko pienelle. Ja pari metriä hippiäinen-kangasta, tämä on viellä vailla käyttötarkoitusta.

Vellamo pussukka, hertta lompakko, pillerirasia ja Rips-sukkikset. Noihin sukkiksiin toivoinkin törmääväni vaan enpä uskonut siinä onnistuvani, toisin kävi. 

Olin suunnitellut ostavani isomman lompakon, mutta 50e halvempi hinta ja somat pallot hurmasivat ostamaan tämän. 

Jurmo tyynyliina ja Kivet pussilakana, josta osti vahingossa liian leveän mallin, nimittäin parivuoteen peitolle sopivan. Meinasin hurauttaa lakanan pienemmäksi, mutta Henry innostuikin, että hankitaan samantien isompi peitto, mikäs siinä.

Nyt ei muuta kuin ompelukone surisemaan jos näistä vaikka syntyisi jotain toimivaa.

Rakas 28vee

Pyöreät vuodet lähestyy kehkeh <3

Nopsa huivi

Toukokuun puolella tuli tehtyä neljän päivän rykäisynä kaulahuivi. En ole ennen moista tehnyt ja kaapissa pyöri reisimittaiset villasukat käyttämättöminä, joten päätin pistää tohisten.

 Tältä siis näytti huivi ennen, heh. viime syksynä tein nämä, mutta onnettomasti niistä tuli hieman eri mittaiset, jonka vuoksi toinen olisi pitänyt purkaa yli puolen välin, ja pah, minäpä teen uudet sitten jos taas pakkasille kaipaan säären lämmikettä. Meni siis purkuhommiksi ja lanka uudelleenkäyttöön.

Nyt onkin huivi päässyt useasti kaulaan kun on ollut ah niin lämpöistä. Heh, oikeastaan ei ole edes pahemmin haitannut, on helpompi olla viileässä. Mieli kaipaa lämpöä mutta ruumis on tyytyväinen tähän säähän. Ja villaan on aina mukava kääriytyä.

Uudistettu makuupussi

Makuupussi sai uuden ilmeen Marimekon Puketti kankaasta. Olen vaan jotenkin ihan pähkinöinä tuohon kankaaseen. Ja punainen sopii oikein kivasti pussin turkoosien vetoketjujen ja vaaleansinisen sisävuoren pariksi. Tarkkahan olisi tietysti sovittanut kuvion symmetrisesti, mutta päätin ennemmin olla tarkka kalliin kankaan menekistä, sillä nyt siitä jäi vielä hyvä siivu käytettäväksi.

Tässä siis lähtötilanne, vuoden -92 äitiyspakkauksesta saatu hyvin kulutettu pussukka. Tulihan siitä vähän elävämmän näköinen ja pirteämpi.

ompelujäljestä tuli yllättävän siistiä, odotin valmiiksi paksun peiton päälle ompelun olevan hieman sottaista ja hankalaa, mutta siitä tulikin oikein silmää miellyttävä.

 Me happy! Eipä löydy toista samanlaista, vaan se on juuri meidän näköinen ja ikioma käsintehty. :)

Aktiivinen

Meillä oli viikon tutustumispassit Liikuntakeskus Lumoon, ja ahkerasti tulikin käytyä muutoin joka päivä, paitsi perjantaina oli lepoa. Salilla on hauska pyöriä pallomasun kanssa ja katsella kuinka kanssakuntoilijoiden katseet eksyvät kohti. Vaan enpä kyllä muista itsekään nähneeni kertaakaan selkeästi raskaana olevaa naista salilla.

Pientä muuntelua entiseen verrattuna tuo treenaaminen kyllä vaatii, aika moni asia alkaa jo tuntua epämukavalta tai hankalalta. Mutta ainahan voi treenata käsiä! Ja ne kyllä saikin suuren painon treenissä viime viikolla, ovat nimittäin kerenneet laiskistua treenitauon aikana, mutta hyvät lihakset sieltä vielä löytyi horroksesta. 

Lumoon saakin kesän ajan ostettua treeniaikaa viikko kerrallaan 10e hintaan jota voisi kyllä hyödyntää ensi viikon jälkeen kun palaudun maisemiin.

On sitä tullut käytyä viimeaikoina myös Derby treeneissä, tuomarin roolissa tosin. Alkulämmittelyihin ja kikkailuharjoituksiin pääsee aina osallistumaan, mutta muuten pyöritään radan sisäpuolella pilli suussa. 

Heinäkuun alussa tulee Lahtea vastaan ottelemaan joukkueet Islannista ja Irlannista, ja tuonne olen lupautunut A- joukkueen bench coachiksi, jaiks vähän jänskättää! Niin monta vuotta annoin derbyn vallata aivoni ja olin täynnä sääntöjä ja strategioita, mutta nyt vauvajutut on jyränneet tietä moisilta ajatuksilta, ja pelkään ettei peliälyni herää riittävän nopeasti. Sitten on peli käynnissä, jammeri katsoo minua odottaen käskyjä ja huomaan ajattelevani vauvan nuttuja.... Huh täytyy jotenkin valmistautua henkisesti ettei näin käy.

Mukavalta on kyllä tuntunut taas urheilla. Saa niin paljon lisäpotkua ja energiaa. Mutta hikiliikkumista kyllä kaipaan! Nyt en meinaa saada hikeä pintaan millään, kroppa pettää ennen kuin pääsee tulemaan kuuma.

Ps. Tänään oli neuvola. Hemoglobiini oli 105 eli ihan alarajoilla, mutta muuten kaikki näytti hyvältä. Ja sydänäänetkin kuunneltiin vaikkei siitä juuri mitään meinannut tulla sillä meidän bebe lähti heti luikkimaan karkuun ja potki anturia kun alettiin päästä kuulolle. Hyvä vaihteleva syke sieltä kuitenkin saatiin napattua.

Mahdollisesti maailman suloisimmat villahousut

Apua en kestä miten somat näistä tuli!! Ne on niin pienet ja aijai. Peitosta jäi lankoja käyttämättä joten tein niistä pienet villapöksyt. Kaavan keksin omasta päästä tehdessä, ja ihan kyllä vastaa mielikuvaa joka päässäni oli. Nämä mini-ihmisten vaatteet on niin mahdottoman nopeita tehdä! Jämälankaprojektista jäi vieläkin jämiä, joten taidan tehdä vielä tumput samaa sarjaa. Mutta katsokaa nyt noita voi että, tahdon jo päästä pukemaan nuo vaippapyllylle! <3

Maharakkaus

Satamassa

Pienokaisen peitto

Nyt on meidän muruselle kudottu lämmin pehmoinen peitto. Ajattelin tämän olevan jonkinnäköinen ikuisuusprojekti ja valmistuvan suunnillee samoihin aikoihin lapsen kanssa, mutta sehän valmistuikin alle kahdessa viikossa. Tätä on ollut hyvä neuloa ja kirjoa pihalla, rannalla, auton tai junan kyydissä. 

Idean peittoon sain törmätessäni pinterestissä tähän marimekon puutarhurin parhaat koriin. Värit ja kuviot näyttivät kivalta, ja olin juuri ajatellut neulovani vauvan peiton, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kirkkaan keltaisen sijaan päädyin leijonan keltaiseen, joka tuntuu olevan nyt se mun juttu sittenkin, vaikka pitkään olen väriä karttanut. Kuviota muuntelin vähän yksinkertaisemmaksi ja tein neulonta kaavan, joka on hyvin hämmentävän näköinen. (kuva)

Käytin tähän lemppari lankoja, joille ei tainnut hintaakaan tulla 15e enempää. Takapuolen trikoo maksoin kympin, mutta siitä jäikin vielä yli puolet käyttämättä.

Tässä kuvaa keskeneräisestä projektista. Eli ensimmäisenä neuloin keskiosan, johon kolme valkoista täplää, joiden sisälle vielä tein mustat läikät, kuvassa vasemmalla. Loput kuviosta on tehty neulan avulla kirjomalla, silleen vähän sinnepäin rennolla otteella. Sitten vielä reunojen raidat aina oikein neuleena, jotka sitten ompelin kiinni. 

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Kokoa peitolla on 83cm x 78cm

Takapuolelle ompelin mukavan pehmeää raita-trikoota. Tätä pitää vielä tikkailla sieltä täältä huomaamattomasti kiinni, nyt tuppaa vähän pussittamaan. Sainpahan muuten hyvän muistutuksen siitä miksen ole vähään aikaan ommellut trikoota, hiuksethan siinä harmaantuu.

Olen ihan todella tyytyväinen lopputulokseen, se on niin oman näköinen, pirteä ja niin itse tehty. Kyllä tähän kelpaa pienokainen kääräistä, tai käyttää leikkialustana lattialla.

Raskaus, hyvässä ja ei niin hyvässä

Olen pohtinut raskauden mukanaan tuomia hyviä ja huonoja muutoksia kehossa sekä mielessä, ja ajattelinkin listata näitä vähän ylös. 

Ylipäätään odotin raskausajan olevan vielä rankempaa (okei, eipäs nyt juhlita vielä, se vika kolmannes on vasta tuloillaan). Jo raskautta suunniteltaessa valmistauduin kammottavaan koitokseen jossa makaan kivuissani oksennellen yhdeksän kuukautta, noin karkeasti ilmaistuna.

Olen aina kärsinyt todella kovista kuukautiskivuista. Esimerkkinä nyt vaikka viimeiseni Tammikuulta, jolloin päivä alkoi vatsakrampeilla ja kovilla kivuilla, oksentelin ja ripuloin loputtomalta tuntuvan ajan, jonka jälkeen makasin puolitajuissani lattialla nestehukan kourissa hikoillen. Ai että ei muuten ole ollut ikävä menkkoja! Tuon aikana mietin sitä, että mihin sitä ollaan ryhtymässä. Jos kuukautiset on näin kammottava rasitus keholle, niin entäs sitten kun se rupeaa kasvattamaan toista ihmistä sisällään?

No olihan se alku aivan kamalaa ja uuvuttavaa, mutta kertaakaan en oksentanut (vaikka välillä se varmaan olisi ollut helpompi vaihtoehto) ja mitään kovin pahoja kipujakaan ei ollut. 24/7 huonovointisuus, syömisen vaikeus ja väsymys, ne oli aina läsnä ja ihan pyllystä, mutta ei se silti ollut niin paha kuin oletin.

Mennään nyt kuitenkin niihin muutoksiin. Ensin ne positiiviset:

+No henkiseltä puolelta tietysti se ilo, onni ja riemu siitä, että me saadaan lapsi! Se ansaitsee aivan järkyttävän ison plussan. Olen aina ollut super positiivinen ja iloinen haaveilija, mutta entäpä sitten nyt, kun kuvassa on mukana oma jälkeläinen. Olen maailman onnellisin <3

+Vastustuskyky! Siis tämä pieni ihminen sisälläni on tuonut mulle 21 vuotta kaipaamani vastustuskyvyn, aikamoinen lahja. Olen aina ollut todella paljon kipeänä, mm. kärsin 9 vuotta kroonisesta nuhasta. Kun 14- vuotiaana joku älysi vihdoin leikata meikäläisen kitarisat, oli aikamoista päästä hengittämään nenän kautta. Muutenkin teini-iässä taisin olla kutakuinkin aina viikon kipeänä, kaksi terveenä ja niin edelleen. Ja edelleen aikuisiällä sairastin aina noin kerran kahdessa kuukaudessa ja nappasin päälle kaikki kausipöpöt. Vaan eipäs kuulkaa enää! Sitten tammikuun ei ole pöpöt asuneet enää tässä kehossa, vaikka välillä on pientä yritystä tuntunutkin. Ja kuukausia jatkunut virtsatietulehdus kierrekin sai päätöksensä, voi sitä iloa!

Nämä ovatkin suuren suuria plussia, vaikka en nyt useampia mieleeni saakkaan :)

Sitten kaikkia pikkuvaivoja ja inhokkeja:

-Mahakarvat. Oikeasti? Lupaan kyllä pitää mahani lämpimänä, ei sitä varten olisi mitään turkkia tarvinut alkaa kasvattaa. Navan seudulla on ennestään ollut sellaista pientä hahtuvaa, mutta heti alkuraskaudesta alue laajeni ja pienet hentoiset vauvakarvat ottivat pituutta lisää. Eivät ne onneksi muiden silmään juuri näy, mutta voihan nyt sentään :D

-Nenän kuivuus. Kun tekee mieli kaivaa nenää jatkuvasti, haha! Henryn seurassa en enää ujostele, mutta julkisilla paikoilla pitää kuitenkin skarpata vaikka tuntuu kuinka ärsyttävältä. Alkuraskaudesta koin myös ensimmäistä kertaa nenäverenvuotoja, joita tulikin usein ja yllättäen. Niitä ei kuitenkaan ole enään toviin ollut.

-Rinnat. Ne on isot! Miinusta koska ne olivat jo ennestään omaan mieleen ihan ylärajoilla kokonsa puolesta (kokivat nopean kasvupyrähdyksen teininä, ja lisäksi kasvoivat aina kun aloitti e-pillereiden käytön). Ennen ne sentään vielä juuri ja juuri kannattelivat itseään, saanen heittää sille hyvästit, ja toivottaa tervetulleeksi säkit. Normaali paidat alkaa tuntua aivan liian antavilta, millä näitä oikein peittelee? Oikein pelottaa mitä tapahtuu kun maidontuotanto alkaa.

-Puutuminen. Miten voi kaikki paikat puutua niin helposti? Tai siis kyllähän sen nyt ymmärtää jo kun alkaa tuolla kohdulla olla jo kokoa, mutta kun se alkoi heti muutama viikko hedelmöittymisen jälkeen. Ensimmäisenä huomasin kuinka vasen yläreisi puutui maatessa, ja sama kohta tekee sitä edelleen, vaikka ei edes olisi sen päällä.

-No ne turvotukset, hermostokivut sun muut "perus" vaivat.

-Alakerta. Joo siitä en avaudu sen enempää täällä mutta miinusmiinusmiinus.

-Äkkipikaisuus. Minä tyyni viilipytty, joka olen normaalisti aina hymyileväinen ja ystävällinen, voi että miten ei enää jaksakkaan, pää toimii kuin teini-ikäisellä. Tämä oli ihan ensimmäinen raskausoireeni, josta jo arvattiin että tais tärpätä, kun ensimmäistä kertaa kiukuttelin Henrylle kuin pikkutyttö ja mökötin vaikken edes tiennyt mille, itseäkin nauratti mutta piti vaan mököttää! Ilmaisen tunteeni paljon suorasukaisemmin kuin normaalisti ja ärsyynnyn helposti. Toivottavasti aivot palautuu raskauden/imetyksen jälkeen, kaipaan hillittyä itseäni. 

-Teini-ikä taas. Siltä tämä tuntuu aivoissa. Ja teini-ikä ei ollut minun kohdalla ihan pala kakkua, vaan traumaattinen, ja siitä muistona myös traumaperäinen paniikkihäiriö, jonka pelkäsinkin saavan taas aivoista hallinnan hormoonien hyökätessä kehooni. Ja niinhän siinä on vähän käynytkin, vanhat ikävät jutut vaivaavat mieltä ja unia, hormonipäissään kun ei ole niin helppoa ajatella järkevästi ja tunteet on hullunmyllyn. Paniikkia en kuitenkaan ole onneksi kehitellyt ainakaan vielä, kohtauksia en ole saanutkaan sitten 16 ikävuoden, mutta alkavia oireita aina silloin tällöin, jotka kuitenkin osaan jo saada kontrolliin. Ne kohtauksethan syntyvät nimenomaan paniikin panikoinnista, twisted. Hengittely on omalla kohdalla se hankalin osuus, ja alankin hyperventiloida helposti mikäli kiinnitän yhtään ylimääräistä huomiota hengitykseeni. Tämän takia hieman jännitän synnytystä, sillä hengitystekniikat ovat iso osa rentoutumista, ja pelkään että sellainen aiheuttaa minussa vain vastareaktion. Joskus se voi jäädä jopa viikkojen mittaiseksi kierteeksi, jolloin hyperventiloin jatkuvasti, koska tahtomatta tarkkailen hengitystäni niin paljon ja ahdistun siitä. Iltaisin ei saa unta, kun herää siihen että on lakannut hengittämästä. Inhoan tuota kierrettä, ja siitä on todella vaikea päästä irti, toivon etten joudu kokemaan sitä raskausaikana.

Tälläisiä siis tullut ilmi näin hieman yli puolenvälin mentyäni, saas nähdä mitä loppuraskaus vielä tuo tullessaan. Mitään kammottavaa ja täysin odottamatonta ei kuitenkaan ole mikään ollut, ja positiivisin mielin on saanut tätä mahan kasvua seurailla. Kaikki on paremmin kuin hyvin.

"Kulttuuripäivä" Helsingissä

Posti toi viime viikolla junalipun jolla sai matkata menopaluuna Helsinkiin ilmaiseksi, ja minä olin haaveillut jo tovin Ateneumin Tove Jansson, sekä Kiasman Marimekko näyttelyistä. Eli lähdettiin kultturellille päiväreissulle.... Ja shoppailuksihan se meni!

Mentiin kyllä Kiasmaan heti ensimmäisenä, mutta Marimekko näyttelyssä ei kovin kauaa aikaa kulunut, ja muut olivat vähän liian taiteellista hömppää. On käyty kuvataide opistot sun muut, mutta valoinstallaatiot ja seinän kokoiset taulut jossa on kaksi viivaa, ne ei vaan mene meikäläisen jakeluun. Konkreettisempi taide on omempi juttu.

Tuo Maija Louekarin Kimpassa on kyllä ihan mahtava kuosi! Kiasmasta kotiutin kortin ja keittiöpyyhkeen, mukin ostin jo viime viikolla täältä Lahdesta. Taide on myöskin paljon mielekkäämpää käytännöllisessä muodossa. Kauniit käyttöesineet, se on taidetta. Kun jostain arkisesta tehdäänkin valtavan kaunista. Ehkä juuri siksi päädyin julisteen sijasta ostamaan keittiöpyyhkeen, sillä on oikeaa käyttöarvoa.

Kiasmasta Vapianon kautta päädyttiinkin sitten ostoksille, jos sinne Ateneumiin sitten vikaksi... Henryn kanssa on muuten mukavaa käydä ostoksilla, kyllähän sekin välillä tylsistyy kiertelemään naisten rytkyjen keskellä, mutta niin kauan kun välillä päästään miesten osastoille niin herra on oikein tyytyväinen. Ja aina välillä siitä kuoriutuu pahempi shoppailuhirmu kuin minusta! Ja se on jo jotain.

Perustoppeja tuli ostettua muutama, näillä on nyt kovaa käyttöä pallomahan kanssa. Nuo Objectin paidat on muuten ihan loistaviä raskaustoppeja. Tuommosta ihan super venyvää tiheää matskua ja ovat juuri sopivan pitkiä. Harmi vaan, että mustavalkoisuuden lisäksi niitä saa vain neon väreissä...

Monkissa pääsi jo tekemään alelöytöjäkin! Kuva piti muokata hölmön kirkkaaksi jotta noista mustista möykyistä vähän erottaisi jotakin. Musta mekko on nilkkapituinen, ja siihen ajattelin tehdä nuolia kuvioinniksi (haha kirjoitin aluksi suolia). Ja tulikin juuri mieleeni, että pitäisiköhän tehdä ne ihan kirjomalla. Painaminen tai maalaaminen näyttää aina kuitenkin vähän suttuiselta. Täytyykin työstää tätä ajatusta. Jättineuleeseen ajattelin ehkä ommella hieman niittejä olkapäille tehosteeksi, ne saa kätevästi irti kun eivät enää miellytä.

Ja Marimekon Puketti ihanuuksia bebelle. Sininen on vahakangas, ja tulee hoitoalustan päälliseksi jahka sellaisen bongaan kirpparilta. Punaisesta puuvillasta (heittäytyi näemmä todella kirkkaaksi kuvassa, oikeasti hieman tummemman punainen) taasen tulee uusi päällinen makuupussiin josta jo aiemmin kerroinkin. Ja jämäpalasta ehkä jotain kivaa minun tai pienen neidin ylle, saas nähdä.

No kappas, sitä olikin oltu jo kuusi tuntia jalkeilla, ja voin kertoa että vähän pakotti jalkoja. Ehkä se Ateneum jääkin toiseen kertaan. Jep, maha täyteen ruokaa ja junalla takaisin Lahteen. Matkojen aikana sain lähes neulottua vauvan peiton viimeisen puuttuvan palan, kätevää hyötyaikaa siis tuo junassa matkailu. Ja menomatka höpöteltiin mukavia tuntemattoman mummun kanssa. Hyvä päivä takana.

Pallomaha moi (Rv 21+3)

Se kasvaa ja kasvaa ja on ihana! Sen silittely on kivaa, ja erikivaa kun se potkii takaisin <3 Rakas ihana mahani. Nyt lähden palloni kanssa salille, myöhemmin kuvasaldoa eiliseltä "kulttuuripäivältä".

Hoitolaukku

Pelastin tämän marimekon laukun joskus viime vuoden puolella äidin roskapussista. Kahva oli puoliksi irti ja kankaat rispaantuneet mutta ajattelin, että kyllä tälle vielä käyttöä löytyy. Ja niinpä löytyikin, tämä containerhan on mitä oivallisin hoitolaukuksi. Kaksi suurta taskua ja kolme vetoketjutaskua. 

Korjausompelua, pesua, leikkurointia ja uutta kangasta vaan pintaan. Sainkin juuri äidiltä marimekon siirtolapuutarha kangasta, sehän sopisi tähän mainiosti väriä tuomaan.

 Ja tädää! Melkein kuin uusi ja paljon pirteämpi.

Nyt kulkee vaipat, harsot sun muut tarvikkeet kätevästi mukana matkassa. Ja taas on yksi asia hankintalistalta saatu vedettyä yli.

Vihertää

Voi mahtavaa! Tämä vihertävä kasvilaatikko tekee meikätytön aina niin onnelliseksi. Pinaattia on jo popsittu, mutta kohta alkaa olla salaatitkin syömäkokoisia. Ehkä pian saadaan retiisi maistiaisiakin....

Makuupussi

Mieleen juolahti taas eräs suoritettava hankinta, nimittäin vauvan makuupussi. Me ei ajateltu ottaa äitiyspakkausta, sillä olemme jo lähes kaikki sieltä tulevat tarvikkeet haalineet kirppareilta, ja osan saa vielä tutuilta, ja nämä kaikki reilusti alle tuon 140e, eli raha tulee enemmän tarpeeseen, esimerkiksi vaunubudjettiin. 

Mutta makuupussia ei ole vielä hankittu, ja sellainen kyllä löytyisi täältä lapsuudenkodista, lieneekö sitten vuoden -85, -87 vai -92 pakkauksesta, mutta kovassa käytössä se on ainakin ollut. Muinoin siinä ollutta kuosia tuskin enää erottaa.

Nyt pohdin vuoraisinko tämän vanhan ulkopuolelta jollain nätillä kankaalla, vai tekisinkö "uuden" jostakin vanhasta peitosta... Toisaalta tässä olisi valmiina vetoketjutkin, ja saisi hylätyn pussin jälleen hyötykäyttöön. Niinpä, eiköhän sitä suunnata taas kangaskaupoille ja laitetaan vanha kiertoon.

Koitin vähän muokkailla tuota kuosia esiin, sitä ei paljaalla silmälläkään erota kuin tietyssä valossa hieman mutta taloja, puita ja jotain öttiäisiä siellä on joskus ollut.

Varsanlasku

Aivan lapsuudenkotini lähellä sijaitsee Miehikkälän orivarsalaidun, jonne joka kesän alussa lasketaan noin parisenkymmentä nuorta oria viettämään kesää villinä luonnossa 23 hehtaarin alueella ja luomaan sosiaalisia taitojaan. Tapahtuman aikana hevoset tuodaan paikalle ja merkitään, jonka jälkeen jokainen omistaja taluttaa silmäteränsä laitumelle, jotka sitten yhteisestä käskystä päästetään vapaiksi. Sitten vain seuraillaan kuinka eläimet rupeavat tekemään tuttavuutta keskenään. 

On ne vaan komeita eläimiä! En ole koskaan ollut heppatyttö, vaikka maalla olen kasvanutkin moisten joukossa, minä vaan olin se possutyttö. Pari vuotta sitten ratsastin ensimmäistä kertaa eläessäni, issikan selässä oli kokemattoman helppo mennä. Oli se kyllä upeaa kun pääsi laukkaamaan luonnossa, aikamoinen vapauden tunne. Täytyy joskus raskauden jälkeen käydä taas kokeilemassa.

Laitumelle on matkaa meiltä noin kolmisen kilometriä, mutta suoraan peltojen ja metsän kautta puolet vähemmän, ja perinteisesti olenkin talsinut aina kumpparit jalassa ojien yli loikkien suorimman reitin, mutta pallomahaisena päätettiin kuitenkin valita se toisiksi paras vaihtoehto eli peltotie. Reilu parin tunnin seisoskelu ja kävely kyllä tuntui. Jalat aivan turvoksissa, tuntui kuin varpaat ei enää mahtuisi kenkien sisään. Ja alavatsalihakset ja kylki kipeytyivät myös. Noinkohan sitä pitäisi harkita jonkinnäköistä tukea kasvavalle mahalle?

Ja loppuun vielä vähän mieskomeutta. Tää ja mahatyyppi on mun parhaat tyypit <3