Äitiysmekkoja ja maakuntamatkailua

Näin eräällä tutulla suoralinjaisen avoinselkäisen mekon, ja halusin itselleni samantyylisen jollakin kesäisellä kuosilla. Olen suht ahkera vaatteiden muokkaaja, mutta siitä on jo jokunen vuosi kun olen viimeksi ommellut vaatteen alusta asti itse. Mutta nyt sukelsin kangaskaupan kilolaareille, ja sieltä löytyi parikin kivaa kuosia (yksi jäi vielä odottamaan, valkoisella pohjalla punaisia pieniä ketunpäitä, täytyy käydä matkan jälkeen katsomassa jos olisi vielä tallessa!) ja sitten vaan ompelemaan. Ilman kaavoja tein molemmat summamutikassa leikkelemällä jonkun paidan olkaimien mukaan, ja hyvin onnistuivat.

 

Inkkarikuosiseen tein todella korkean kaula-aukon, venemalliseksiko tuota nyt sanottais? Ja mahavaraa jätin reippaasti.

Punavalkoiseen tein matalamman kaula-aukon, muuten kutakuinkin saman mallisen. On kyllä mukavia päällä, ja hyvin vielä katoaa tämä mahakin alle, paitsi jos tuulee vastaan niin pallomaha tulee esiin :)









Tehtiin tänään päiväretki Porvooseen. Mansikat oli herkkua ja huokaillen sai katsella kauniita puutaloja, vielä joku kaunis päivä... Siellä päin voisi kyllä asua mielellään, etäisyydet tärkeisiin paikkoihin on sopivat.

Nyt on ilta tohistu pakkaillen, ja kello kolmelta (oho, viiden tunnin päästä..) on lähtö lentokentälle! Hania ja kreetan kuumuus, täältä tullaan! Varjoja metsästelemään, on meinaa ollut melko uuvuttavaa tämä kuumuus jo suomessakin, voi onneksi mut loppuraskaus ei sijoitu kesälle.

Viikon päästä tosiaan saavutetaan se puoliväli, hui! Ettäkö se syntyy yhtä nopeasti kuin mitä tähän hetkeen on kulunut tammikuusta, aikamoista! Enkä kyllä malta odottaakaan että tavataan. Muutama päivä suomeen paluun jälkeen onkin rakenneultra ja toivon mukaan saadaan tieto sukupuolesta, jaiks! Vaikka poikahan se on, sanokaa mun sanoneen.

Nyt loppupakkailut ja iltapalat, ja jos vielä pari tuntia saisi untakin, heippa!

Ravintolapäivää ja muita herkkuja

Osallistuttiin jälleen joukkueen voimin ravintolapäivään, tällä kertaa teemana oli kansallisromanttinen lettubaari. Toimin somistusvastaavana, eli kalusto ja koristeet on meiltä kotoa. Jonoa riitti koko päivän ja kaikki myytiin loppuun, eli menestyksekäs ravinolapäivä jälleen. Päädyttiin etlarin sivuillekkin, kamalan epäedustavalla kuvalla meikäläisestä, hyh. Ja paperisilla sivuilla komeili Henry lypsämässä pahvilehmää haha!

Illemmalla tultiin Henryn kanssa miettineeksi jos joskus osallistuisi ihan omalla ravintolalla, ja minähän jo innostuin ja kerkesin suunnitella ties mitä! Seuraava ajankohta on elokuun puolessa välissä, eli meikäläisen vikalla kolmanneksella, joten täytyy katsella miltä sen ajan jaksamiset vaikuttaa. Toivottavasti  jaksan, sillä onhan tuo mielettömän kivaa puuhaa, ja onhan se plussaa jos pääsis itse pitämään tuotot...

Tästä täytyy heittää maininta, tein meinaa aivan älyttömän hyvää tummasuklaa-banaani tattaripuuroa! Ostettii joku päivä suklaamannaa, ja herkkuahan se oli, mutta valmistusaineet ei vetänyt niin puoleensa: vehnäjauhot, kaakao ja sokeri. Ainekset herkkuihin, mutta ei niinkään terveellisiin sellaisiin. Joten heitin pataan terveellisimmän puuron mitä tiedän (tattari sisältää paljon hyviä ravintoaineita ja on loistava proteiinin lähde), sekaan muutama pala tummaa suklaata, banaani, loraus maitoa, vähän steviaa ja sauvasekoittimella tasaiseksi. Herkkupuuro täynnä hyvää ravintoa on valmis! Suosittelen.

Illallinen syötiin puistossa, vaimon/äidinalku väsäsi pikana piknik herkut, tuli ihan mieleen kuin olisi tekemässä lapselle eväitä kerhoon.

Meillä on ollut täällä aika kivaa ja karvaista seuraa viimeisen viikon, ihan parasta neulomis seuraa.

Tänään aamulla kävelin koirien kanssa vihreää puskevassa metsässä ja aurinko alkoi jo lämmittää, siinä tulin ajatelleeksi kuinka tyytyväinen olen elämääni, eikä juuri voisi paremmin asiat olla. Paitsi omakotitalo, mutta sille löytyy vielä aikaa tulevaisuudessa. Mutta voi, en malta! Kohta ollaan jo puolessa välissä, ihan älytöntä ajatella kuinka pian se on, sillä tuntuu että vastahan niitä viivoja luettiin. Ja kesä hujahtaa kuitenkin hetkessä ohi. Haluan jo päästä tutustumaan tuohon rakkaaseen mahassa mönkijään.

!!!!!!SE LIIKKUU!!!!!

Tuijottelin tässä eräs ilta mahaani ja ihmettelin, kun se liikuskeli eri tahtia hengityksen kanssa, eikä syke tai vatsalihaksetkaan sitä saa noin muljutettua. Niin mitä, siis sehän on vauva joka siellä liikkuu! Se ilta meni mahaa painellessa ja liikkeitä etsiessä (taisi muuten olla viime torstai, eli 16+5). Ja siellähän se tosiaan alkaa pikkuhiljaa tuntua :) Ihan huikeaa!! 

Ensi viikolla starttaa Henryn kesäloma ja perjantainahan se olis lähtö Hanialle! Jotenkin en vaan odota erityisen innolla sitä 4h lentoa, ajatuskin puuduttaa jo alaraajat. Mitä muuten on tää ylettömän herkkä puutuminen? Nukkuminen alkaa olla hankalaa kun vähän väliä täytyy herätä kääntymään jonkun paikan puuduttua, ja aina johonkin sattuu.

Mutta siis se Hania! Ihan mieletöntä jee, en ole koskaan käynyt niin etelässä, enkä ylipäätään millään rantalomalla. Meri on vaan niin ihmeellinen että siellä jaksaa lillua ranta-aallokossa tuntikausia, ja juuri sitä aionkin tehdä viikon.

Mutta voihan sentään sitä fetaa... Miksi sen täytyy olla kiellettyjen listalla juuri nyt? No toivotaan, että nenän eteen saadaan sitten paljon raikkaita hedelmiä ja maukkaita kalaruokia, niin ehkä kestän. ;)

Palataan vielä äitienpäivään sen verran, että esittelen lahjan jonka tein äidilleni:

Neulottu pussi iPadille, johon ompelin nahkapalan pohjaksi ja vaaleansinisen vuoren. Ja oli juuri täydellisen kokoinen onneksi.

Pehmoisia

Lisää käsityöjuttuja. Kävin eilen kangaskaupassa josta tarttui mukaan kauniita tyynykankaita. Suunnitellessa mieleen juolahtikin idea tehdä valaan muotoinen pieni tyyny tulevalle pienokaiselle. Siitä tuli niin soma, että teki mieli kokeilla vähän lisää.

Niinpä syntyi pellavainen herra karhu! Kaulaansa hän sai pilkullisen huivin (ommeltu kiinni, ei siis ole syötävissä) Ja voi jummi tästä tuli hyvä. Juuri niin kotikutoisen ja rosoisen näköinen kuin pitikin.

Näitä täytyy tehdä lisää, suunnittelu ja teko on kivaa, ja itse tehty on aina itse tehty. Ehkä tosin välissä voisi tehdä niitä tyynyjäkin, kuten alunperin piti...

Ps. Eilen oli toinen neuvolakäynti. Kaikki kunnossa paitsi verenpaine ja hemoglobiini hieman alhaiset, kuten aina. Vauvan sydänäänet oli mahtavaa kuulla, syke oli 140 paikkeilla. Sain sen kuulemisesta niin paljon energiaa, että olin super iloinen koko loppupäivän ja tohisin menemään, kuten yllä olevista kuvistakin huomaa.

Viikonloppuna tuli jopa hieman kuntoiltua. Perjantaina käytiin juoksemassa pieni lenkki. Veren volyymin huomaa kyllä lisääntyneen, sydän hakkaa todella LUJAA. Seuraavana päivänä oli ohjelmassa nyrkkeily/lihaskunto treeni, joka onnistui!!! Tosin jälkikäteen näkökenttään tuli tyhjiä kohtia ja vilkkuvaloja, eli ehkä vähän kevyemmin jatkossa. Huomenna olisi tarkoitus mennä jonkinnäköiselle akrobatiatunnille. En ole ihan varma miten hyvin se soveltuu nyt meikäläiselle, mutta mennään selvittämään.

Ja nyt muuten liikkuu! Vauva meinaan. Välillä maatessa tuntuu hipaisuja, kih!

Pepin pitkät tossut

Neuloinpa taas eräät pirteät sukat! Teki mieli tehdä toiset räikeän värikkäät kuviosukat vähän lyhyempää mallia. Kirpparilta pari pussia sekalaisia värejä ja omat lankavarastot käyttöön ja menoksi. Ensimmäisen kanssa joutuu aina pähkäillä kuvioita ja värivalintoja, mutta toinen sukka tulee aina hujauksessa, tällä kertaa yhdessä illassa. Ja voi onhan ne nyt iloiset!

Näiden sukkien isosiskot tein parisen vuotta sitten kipeänä ollessa, ja nämä onkin olleet ihan lempparit siitä asti, niiiin mukavat, lämpimät ja somat.

Nyt onkin tekeillä äitienpäivälahjoja äidille ja äidin äidille. Ajatella, ensi vuonna pääsen viettämään ensimmäistä omaa äitienpäivää :)

Humps

Ja sitten se alkoi näkyä aivan selvästi! Tuntuu että tuo maha humasti esiin ihan muutamassa päivässä, ja nyt kasvaa kasvamistaan. 

15+3 Nappastiin kuva ennen risteilylle lähtöä. Oli mukava reissu, vaikka hirvittävää taistelua mielitekoja vastaan, kun joka kulmassa myydään jotain herkkuja. En ole erityisempiä mielitekoja havainnut, mutta kun näen jotain ruokaa joka näyttää hyvältä, HALUAN sitä! Ja tahdonvoima on heikkona, mutta onneksi sitä vielä löytyy, aina välillä.

Tukholmassa jaksoi hyvin käppäillä päivän, vaikka meinattiinkin sovituskopeissa vaipua päikkäreille parin tunnin yöunien jälkeen. Häntäluun hermokipuakaan ei ole pahemmin kuulunut viikkoihin, vau! Tästä intona ajattelinkin antaa uuden yrityksen nyrkkeilytreeneille Henryn kanssa, Thaikku salille ei liene paluuta ennen synnytystä, vatsaan kohdustuvilta potkuilta kun lienee mahdottomuus välttyä.

Odotan aivan malttamattomana liikkeiden tuntumista! Kaipaan todella paljon konkreettista tietoa, että tässä se meidän lapsi hengailee ihan lähellä kaiken aikaa, eikä vartu jossain kaukana maailmaan tuloa. Ultra teki siitä hyvin todellista moneksi viikoksi, kun näki kuinka toinen loikkii sisälläni. Mutta nyt on ultrasta jo tovi, kaipaan lisää! Ihan niinkuin tuo mahan kasvaminen ei jotain jo todistaisi... Heh, malttamaton kun on.

Henry kyselee aina aika-ajoin, että joko synnytys pelottaa. En ole antanut sille vielä liiemmin ajatustilaa. Tiedän, että se tulee olemaan tuskaa, mutta siitä selviää, ja palkinto on loistava. Siinä tämän hetkiset ajatukset tuosta tapahtumasta. Lueskelin nyt joitain synnytystarinoita, ja kyllähän niillä saa naaman vääntymään irvistykseen, mutta on myös joukossa niitä hyvinkin kepeän kuuloisia tarinoita, jotka pitää mielen pirteänä.