torstai 24. huhtikuuta 2014

Kasvupyrähdys

Päätä huimaavalla vauhdilla lähtenyt maha kasvamaan! Viikko sitten ajattelin vielä, että eihän tässä tule vielä mahaa näkymään koko keväänä ja humps, johan alkoi pullottaa. Tämä otetaan ilomielin vastaan, mielelläni vaihdan vähän turvonneen näköisen pömppiksen oikeaan raskausmahaan. En sitten näytä vaan siltä että olen viettänyt liikaa aikaa mäkkärissä.

Tässä ero aamumahassa Rv 13+2 ja 14+5 välillä. Eli puolessatoista viikossa kasvanut noin huimasti jee!


Muita touhuiluja tältä viikolta...


Huomenna juhlitaan kaverin synttäreitä, ja maalasin kortin pakettia varten. Toimi samalla myös harjoituksena, tarkoitus olisi tehdä tuommoinen isompi merimiestaulu kotiin. On kyllä huiman kivaa mennä viettämään iltaa kavereiden kanssa, treeneissä käymisen loputtua ei ole tullut paljoa nähtyä niitä ihania. Enkä ole vieläkään saanut itseeni otetta, että jaksaisin mennä seurailemaan harjoituksia sivusta. 

Eilen pidettiin Henryn kanssa pinaattilettukestit, nams! Odotan jo niin nokkosten kasvua, jotta pääsisi paistelemaan nokkoslettuja, onko vähän herkullinen tapa ottaa rauta-annos?



Ja muitakin kasviksia ja yrttejä poimitaan tänä kesänä omasta maasta, mikäli kaikki menee hyvin. Omakotitalosta jälleen haaveillessani haikailin oman kasvimaan perään, ja sainkin idean perustaa pieni city-kasvimaa, ja siinä se nyt seisoo paikallaan. Toivotaan hyvää kasvukautta pienokaisille.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäis kuulumisia

Voi upeaa mikä sää! Ollaan vietetty pääsiäistä kotikotonani maalla ja otettu rennosti. Vähän liiankin rennosti "eihän täällä nyt vielä voi ruskettua", no ilmeisesti voi, koska minä ainakin paloin :D Turistilookki ja sesonkikuorinta hankittu, check.

Pistettiin laiturille piknik pystyyn ja lekoteltiin pari tuntia lämmössä lintujen laulua kuunnellen. 


Hoitopöytä projektikin saatiin startattua. Olisi tarkoitus pistää vanha klaffilipastoni uuteen uskoon ja aikanaan meille kotiin. Pöytätaso on juuri sopivan kokoinen hoitoalustalle ja laatikoihin mahtuu pienokaisen vaatteita, vaippoja sun muita.

Koti-blogeja lukiessa ja haaveillessa sain myös päähänpinttymän omasta kasvimaasta, joten nyt täytyis mennä rakentelemaan salaatit ja yrtit sisälleen mahduttavaa kasvilavaa pientä kaupunkiviljelyä ajatellen.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pelkotilojen kultakausi

"Minusta ei sitten tule mitään hysteeristä ylisuojelevaista kaikkea välttelevää odotajaa." EIPÄ! Voi että miten paljon sitä osaakin pelätä toisen pienen puolesta etenkin, kun se suojelu on kiinni omista teoista. Meikäläisen googlen hakuhistoria raskauteen liittyen lienee jo kilometrin mittainen, googletan abaut kaiken mikä vähänkin arveluttaa.

Tämän illan paniikkina Finrexin, ajattelematta join niitä tänään pari kuppia alkavaan flunssaani ennen kuin tarkistin tuoteselosteen. Asetyylisaliyylihappo, eieieiei! Onhan niitä varmasti pahempiakin myrkkyjä mitä kehoonsa voi raskauden aikana laittaa, mutta olen nyt aivan varma että aiheutin jotain kamalaa...

Edit: Seuraavan aamun aatteet:
Okei, on myös olemassa ihmisiä jotka tupakoivat raskaana, laittomien aineiden käyttäjiä ja taatusti yksi jos toinenkin on tietämättömyyksissään nappassut buranan tai ibusalin särkyihinsä, ja silti syntyy niitä ihanan terveitä lapsukaisia. Näin, mieli on taas tyyni. Nyt terveitä ruokavalintoja ja hyviä ajatuksia päivän startiksi, huomenta.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Hyvä aamupäivä



Aamu alkoi makoisasti ulkoilemalla aurinkoisessa lämmössä. Käytiin jo fiilistelemässä lemppari uimarannalla, jahka vielä lämpenee ja alkaa vihertää niin meikäläisen löytää sieltä lekottelemasta harva se päivä.


Mieltä piristi myös pitkästä aikaa kivan näköinen tukka! Omaan lievän viha-suhteen kuontalooni tällä hetkellä, huonoja hius valintoja viime vuonna.

Yhden maissa kuitenkin starttasi taas viime viikkoina liiankin tutuksi tullut mahdoton päänsärky. Tulee milloin tykkää, ei lähde millään... ennen kuin itse päättää. Ihana vieras.


"Tänään olen aktiivinen ja käyn siellä, käyn täällä, salillekin menen, ja lenkkeilen" Ne ideat vaihtui kuitenkin hedelmäherkutteluun ja peittokasoihin, taidankin ottaa vaan nokoset.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kodin palaset

Muutama kuvapala meidän luukusta. Omakotitalon yksiökämpässä on ollut harvinaisen miellyttävä asustaa, ja näihin 35 neliöön ajateltiin mahtua sitten kolmestaankin ainakin alkuun. Pientä palapelin kasaamista vaatii järjestelyissä, jotta mahtuu pienokaisen vaatimat huonekalut sekaan. Mutta eipä tätä kyllä vaihtaisi mihinkään isompaan kerrostalokämppään, niin viihtyisä ja mukava asuinympäristö, ja edullinenkin.

Edeltävän jutun kanssa tulin uteluiden ja tutkimusten jälkeen siihen tulokseen, että kyllä se kohtu vaan siellä seikkailee nukkuessa, ja on herätessä missä milloinkin, aika jännää...

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Maha hei mitä ihmettä?

En ihan pysy mukana tän vatsan meiningeistä. Tähän mennessä kohouma on pysytellyt lonkkaluiden välissä, ja muu vatsa ollut vaan turvoksissa, ja mahan pystynyt vielä vetämään sisään ihan littanaksi.
No tänä aamuna sitten havahduin jo kerran kylkeä kääntäessäni sihen että mahassa on ihme muhku, jatkoin unia. Herättyäni sitten vilkaisin peiton alle ja tuijotin silmät teelautasina mahaani, ihan järjetön mohkura navan alapuolella vähän oikealla! Vatsaa kun veti sisään niin siinä se vaan möllötti. Ylös noustuani kun oli hetken liikkeellä ei enää näyttänyt samalta, ja nyt on taas ihan ennallaan ja vatsan voi vetää sisään.

Kas näin, se tapahtui taas päikkäreiden jälkeen. Yllä maha herättyäni, ja alla sen jälkeen kun nousin juomaan ja vessaan. Mikä kumma siellä noin liikkuu?

Ensi kertaa raskaana moi, en ymmärrä kehoani.

Vatsaan koski vähän aikaa aamulla, ollut pahoinvointia, päänsärkyä ja aivastellut aamupäivän. Eli toisinsanoen normaali olo. Mutta mikä kumma...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Raskausajan urheilu

No sitähän ei juurikaan ole ollut. Vikaluettelo kehosta on loputon. Pahin vihollinen on ollut tietysti se alun pahoinvointi, alaselän hermokipuilu ja kaikenlaiset hiertää sinne koskee tänne jutut. Sitten kun sinne salille kerran meni, niin palautuminen vei yli viikon...


Ennen raskautta treenasin melko ahkeraan, treenejä kertyi viikkoa kohden 5 päivälle Roller Derbystä ja Thainyrkkeilystä, ja lisäksi satunnaiset saleilut. Oikein raskaus-ystävälliset lajit olen siis valinnut, kontaktilajeja kaksin kappalein. Derbyn jätin tauolle 5 viikolla, jolloin pelasin vielä viimeisen SM-turnaukseni. Eipä olisi pelillä parempi ajankohta voinut ollakkaan, seuraavana päivänä meinaan alkoi 24/7 pahoinvointi. Thainyrkkeilyä yritin jatkaa, ilmoitin vaan, että mulle ei sitten potkuja vatsaan kiitos, mutta pahoinvointi vei tässäkin suhteessa naisesta voiton.

Seitsemännen viikon paikkeilla alkoi tosiaan kovat hermostokivut, joka jatkuu edelleen. Kohtu siis ilmeisesti painaa selkärangan luona johonkin hermoon, joka sitten aiheuttaa viiltävää kipua häntäluusta aina kantapäihin asti. Lähinnä kumartelu, kyykistely ja kirtoliikkeet tekee pahaa, mutta välillä ihan vaan kävelykin.
Toissapäivänä koitettiin josko nyrkkeilystä olisi jo tullut jotain, mutta yksi äkillinen väistöliike, ja sitten huojuinkin yhden jalan varassa pari minuuttia, kun sattui niin pirusti, jäi ilmeisesti hermo pinteeseen. 


Keskikropan treenaus on siis suljettu pois, ja jalkojakin saa lähinnä tehtyä vain kuntosalilaitteilla, jotka työstää vain tiettyjä lihaksia. Jäljelle jää siis yläkroppa, ja teinkin testiin parin viikon treeniohjelman jonka pystyn tehdä kotioloissa. Saa jostain taas startattua kehon kunnossapidon pitkän tauon jälkeen. Ja ryhtiä kyllä kaivataan tähän olemukseen :)



Kuvassa viikkoja 12+5 ja alkaa jo alavatsasta löytyä pientä pyöreyttä.

Mutta nyt täytyy kai alkaa vaan testailla ja metsästellä sopivia liikuntatapoja raskausajalle, jollei tämä selän hermoilu nyt tästä helpota. Jotakin aerobista kaipaan kovasti, jotakin mikä saa hien valumaan, jonka jälkeen tulee se huumaava hyvä olo. Liikunnan riemua etsimässä.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ultrassa


Voi kun se oli jännää! Siellä se villisti loikki menemään heti kun kuvaan pääsi. Kaikki oli kunnossa ja kovasti heilutteli raajojaan. Sormetkin oli jo laskettavissa viiteen kappaleeseen. Loppuajasta se sitten kävi nukkumaan niin sikeästi ettei herännyt kätilön kovasta höykytyksestä huolimatta. Hurjalta näytti, kun toista vaan heiteltiin menemään vaikka samaahan siellä tapahtuu, kun itse hyppelehdin. Hymy on kyllä ollut herkässä. Mahtava tietää, että pienellä on kaikki hyvin. Laitettiin kuvaa jo julkisestikin näkyville, tähän mennessä kun on kerrottu vasta perheelle ja lähimmille kavereille.

Pituutta kaverilla oli jo seitsemisen senttiä, muutaman päivän edellä kasvussa. Mutta sen verran lähellä kuitenkin, ettei laskettua aikaa lähdetty muuttamaan. Kesäkuun alussa sitten seuraava tapaaminen, josko sitä jo pääsis sukupuoltakin urkkimaan...


Tämä oli ihan lemppari kuva, siinä se vaan pitelee poskiaan! Toistaalta myös näyttää kuin se olisi nostanut päänsä irti kehosta, hehe.

Itse tehdyt

Olen jo kerennyt väkertää muutaman vauvan lelun. Kauppojen muoviset hökötykset näyttävät omaan silmään niin tökeröiltä, että koitan saada tehtyä itse joitain omaa silmää miellyttäviä. Näin saa tietoon myös kaikki valmistusmateriaalit, ja osaa tehdä riittävän kestävät osat, ettei vaan irtoa mitään nieltävää.

Käsittelemättömät verhotangon puurenkaat väläyttikin heti muutaman idean päähän.


Hioin renkaan ensin kauttaaltaan, jotta sai pintaliat pois sekä tasaisen pinnan jonka sitten kyllästin oliiviöljyllä. Pureskeluystävällinen lelu siis. Virkkasin puuvillalangalla puolet renkaasta, ja ompelin tuollaiset korvakahvat.


Toisen renkaan virkkasin kauttaaltaan piiloon, ja tästä roikkuukin kärpässieni.


Tämän omenapuisen "helistimen" tein jo muutama kuukausi sitten. Ongelmana on vaan se, että ontelossa olevat helisevät ilmeisesti liimaantuivat seinämiin kun yhdistin kappaleet. Eli tämä helistin ei helise, heh.
Tekeillään ja suunnitelmissa on jo ties kuinka monia erilaisia virikkeitä, saas nähdä kuinka moni niistä toteutuu vielä seuraavan puolen vuoden aikana.

Nyt vähän hedelmiä naamariin ja kohti päksiä, ultraan enää tunti, jaiks!


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Alkutaival

Ensimmäinen kolmannes takana, huh! Tarkoitukseni oli pitää raskauspäiväkirjaa, jotta voi sitten jälkikäteen ja seuraavien kohdalla muistella miltä tuntui. No mutta sitten alkoi viikko 5 ja yhtäkkiä ei tehnyt yhtään mieli tehdä yhtään mitään saati kirjoittaa niitä tuntemuksia, ehkä sitä myllerrystä ei tarvitsekkaan muistella niin paljoa. Mutta annetaan uusi yritys nettipäiväkirjalle, voi sitten selailla kuvien kera mitä on odotellessa tullut tehtyä ja mietittyä.

11+3 tapahtui se käänne, aamulla tartuin imurin varteen ja illalla lopetin, siis olin aktiivinen koko päivän! Hyvästit vaan 24/7 sängyssä makoilulle ja Netflixille, nyt alkaa taas tapahtua. Nyt alkaa myös tapahtua vatsan puolella: alavatsa alkaa pingottaa ja pyöristyä, ja löytyy kaikenlaisia uusia tuntemuksia. Erilaisia kipuja lähinnä, mutta silloin tällöin myös hentoja sipaisuja jostain sisimmästä. 

Pieni on nyt kirjojen mukaan noin limen kokoinen, ja tähän saadaankin huomenna tarkennusta, kun päästään hartaasti odotettuun ultraan. Ensimmäiset kuvat saatiin yllärinä viikolla 8, kun siellä oli pieni papu. Hieman tuo huominen jännittää, että onhan siellä varmasti kaikki kunnossa, mutta päällimmäisenä kuitenkin onni siitä, että päästään näkemään ja ihmettelemään minkä näköinen tapaus sieltä löytyy.